Hyvästit silmälaseille! Osa 3

eroon_silmalaseista_3

Silmieni laserleikkaus kesti alle puoli tuntia, mutta kokemuksesta toipuminen kauemmin.

16.12.2010 klo 15, Eiran sairaala

Minulle on juuri tehty silmien laserleikkaus molempiin silmiin. Kävelen hoitajan käsipuolessa Eiran sairaalan leikkaushuoneesta odotustilaan. Oloni ei ole kummoinen: minua pyörryttää ja itkettää. Silmiäni pistelee, ja ne on piilotettu uimalaseja muistuttavien suojalasien taakse.

Silmistä valuu vettä puroina poskille, ja pyyhin poskiani nenäliinalla. Suljen silmäni. Sillä hetkellä suurin tunteeni on suunnaton helpotus: ihanaa, silmäleikkaus on ohi!

Rauhallista odottelua

Saavuin sairaalaan samana päivänä hyvissä ajoin eli noin puoli tuntia ennen leikkausta. Minut ohjattiin odotustilaan, jossa istui silmien laserleikkauksesta tulleita tai leikkaukseen jonottavia potilaita.

Keskustelin lyhyesti nuoren naisen kanssa, joka oli juuri leikattu ja kotiutettu. Hän vaikutti hyvinvoivalta ja tyytyväiseltä ja kertoi nähneensä heti loistavasti ilman laseja.

Odotushuoneen tyyni ilmapiiri rauhoitti myös minut, ja yritin keskittyä lehden lukuun.

Puolen tunnin odotuksen jälkeen sairaanhoitaja Terhi Sihvonen tuli tervehtimään minua ja keskustelimme leikkauksesta ja silmien jälkihoidosta. Suutani kuivasi, enkä keksinyt hoitajalta mitään järjellistä kysyttävää.

Leikkaus aloitetaan ripeästi

Vielä hetken odotus, ja minut ohjattiin leikkaussaliin. Se oli suunnilleen hammaslääkärin vastaanottohuoneen kokoinen tila, jonka keskellä oli leikkauspöytä. Asetuin makaamaan pöydälle laserlaitteen alle. Keskitin kaikki ajatukseni nykyhetkeen, hengittelin rauhallisesti ja odotin.

Kirurgi Harri Koskela aloitti heti leikkausvalmistelut. Hän pesi silmäni antiseptisellä liuoksella, peitti kasvoni liinalla, asetti silmäluomiini muovikalvot ja tiputti oikeaan silmääni puudutustipat. Tämän jälkeen hän laittoi oikeaan silmääni luomenlevittimen, jonka avulla silmä pysyi auki leikkauksen ajan.

Pidin katseeni kirurgin ohjeen mukaan ylhäällä vilkkuvassa valossa. Leikkaus eteni pian läpäntekovaiheeseen, jolloin silmäpainetta nostettiin ja näköni hämärtyi. Paineen nosto tuntui puristuksena, kuin silmäni olisi ollut ruuvipenkissä. Se ei kuitenkaan sattunut. Tämä vaihe kesti noin 30 sekuntia.

Silmänpaine laskettiin normaaliksi, ja kirurgi aloitti laseroinnin. Hän käänsi silmän läpän ylös, jolloin näköni hämärtyi. Vilkkuva valo palautui näkökenttääni utuisen sumun takaa. Laserointi ei tuntunut miltään. Se kesti noin 30 sekuntia.

Laseroinnin jälkeen kirurgi huuhteli silmäni ja asetti läpän paikoilleen. Hän pudotti silmääni antibioottitippoja ja poisti luomenlevittimen ja teipit.

Väliajalla jännittää

Oikea silmä oli leikattu, ja kirurgi aloitti vasemman silmän leikkausvalmistelut. Vatsanpohjaani kipristeli. Oikean silmän leikkaus sujui hyvin, miten käy vasemman silmän? Voiko leikkaus onnistua molemmissa silmissä yhtä hyvin? Puutuuko vasen silmä varmasti? Enhän tunne kipua? Pystynkö vielä makaamaan paikallani riittävän kauan?

Koskela jatkoi vasemman silmän leikkaamista, ja minä keskitin tahdonvoimani paikalla olemiseen. Hoitaja piti kiinni kädestäni ja kertoi minulle koko ajan, miten leikkaus eteni.

”… viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi. Nyt se on ohi”, hän sanoi lopulta.

Helpotuksen kyyneleet kihahtivat silmiini, kun nousin pöydältä ylös. Olisin varmasti ulvonut kovemmalla äänellä, jos olisin ollut tutussa seurassa ja varma, etteivät silmäni putoa ulos kuopistaan. Voi äiti, olisitpa nyt täällä!

Maailma saa ääriviivat

Kirurgi Harri Koskela tarkastaa silmieni kunnon puoli tuntia leikkauksen jälkeen. Silmiäni aristaa ja kirvelee, ja niistä valuu vettä.

Silti ihme on tapahtunut: hahmotan udun ja kyynelten läpi seinäkellon numerot sekä sairaalan opastekylttien tekstit. Erotan siis maailmani ääriviivat vihdoinkin ilman laseja ensimmäistä kertaa kolmeenkymmeneen vuoteen!

”Leikkaus sujui erinomaisesti. Silmäsi ovat hyvässä kunnossa, ja voit lähteä kotiin”, kirurgi Koskela toteaa.

Mainitsen Koskelalle huonohkosta olostani.

”Jännititkö etukäteen mielessäsi paljon leikkausta?”, hän kysyy.

Kysymykseen on pakko vastata kyllä.

”Pahoinvointi ja pyörrytys viittaavat siihen, että jännityksesi alkaa laueta”, kirurgi vastaa.

Hän on oikeassa. En ajatellut leikkausta paljon etukäteen, mutta alitajuisesti silti jännitin ja suorastaan pelkäsin sitä. Nyt kaikki on onnellisesti ohi ja oloni niin hervoton, että minut voisi työntää sairaalasta ulos kottikärryillä.

Sovimme vielä kirurgin kanssa silmien jälkitarkistusajan tammikuulle kuukauden päähän leikkauksesta. Tämän jälkeen poistun sairaalasta omin jaloin mieheni käsipuolessa sairaalan edessä odottavaan autoomme.

Kotiin lepäämään

Kotimatkalla autossa puudutustippojen vaikutus vähenee ja silmien kirvely ja pistely lisääntyy. Lisäksi silmistä vuotaa runsaasti vettä.

Sairaanhoitaja Terhi Sihvonen evästi minut kotimatkalle seuraavasti: ”Pari ensimmäistä tuntia leikkauksen jälkeen ovat pahimmat, kun puudutus lakkaa. Pidä silmiä kiinni, ota särkylääkettä ja mene vaikkapa nukkumaan. Olosi on jo illalla parempi.”

Onkohan näin, mietin. 

17.3.2011

Voiko silmien laserleikkauksessa sokeutua?
Hyvästit silmälaseille! Osa 2
Hyvästit silmälaseille! Osa 1

Lisätietoa aiheesta muualla

Eiran sairaala

Uusimmat



Avainapteekit-lehti

Avainapteekit-lehden löydät myös Facebookista.


Ristikkovastaukset

Lähetä Avainapteekit-lehden ristikkovastaukset tästä.


Sinustako Avainasiakas?

Avainapteekit tarjoavat avaimet terveytesi ja hyvinvointisi parhaaksi elämän eri tilanteisiin ammattitaidolla ja aidolla sydämellä. Tutustu etuihin ja liity Avainasiakkaaksi!

Liity Avainasiakkaaksi

Lue lisää eduista

Lähin Avainapteekkisi

Tilaa uutiskirje