Mistä saat iloa arkeesi, Johanna Rusanen-Kartano?

1. Lapseni nauru

Nelivuotiaan Aleksanterini kupliva kikatus pulppuaa elämäniloa, ja se helähtää ihan pienestäkin syystä. Pelkkä lattian poikki kipittävä muurahainen saa pojan kihertämään, puujalkavitseistä puhumattakaan.

Juuri nyt Aleksanteri on innoissaan tästä: ”Kaksi tomaattia ylittää autotietä ja toinen jää auton alle. Tilanteesta selvinnyt tervehtii lytistynyttä: Terve, ketsuppi!”

Pojan helminä soliseva nauru ja myönteisyys tarttuvat.

2. Kotia ympäröivä kuusimetsä

Asumme maalla, vanhan metsän ja suuren kallion kupeessa. Kallion laelle on vaivalloista kulkea, mutta ponnistelu palkitaan. Paikka on kuin kirkko: kaunis, rauhallinen ja harras.

Tunnen oloni metsän ympäröimänä turvalliseksi. Talvella ihastelen ilveksen jälkiä lumessa, kesällä annan jalkojeni nauttia kävelystä pehmeällä sammalmatolla. Erityisen rakas metsä on syksyllä: sienikori käsivarrella samoilu on parasta lepoa kiireiselle mielelle.

3. Siionin virret

Seurakunnan yhteisveisuu on voimaannuttava, luissa ja ytimissä tuntuva kokemus, tärkeä osa lapsuuttani kanttorin tyttärenä. Nykyään ehdin liian harvoin kirkonpenkille, mutta kun ehdin, saan veisuusta valtavan energialatauksen.

Körttivirsiä veisataan ilman säestystä. Niistä Sinuhun turvaan Jumala on läheisimpiä, sillä se on liittynyt elämäni tärkeisiin tapahtumiin. Se tuli tutuksi lapsuuden körttiseuroissa ja myöhemmin omaksi rippivirtenä. Saman Paavon virren ympäröimänä sain olla Viimeiset kiusaukset -oopperan Riittana.

Johanna Rusanen-Kartano

• 40-vuotias oopperalaulaja ja musiikin maisteri
• Palkittu sopraano, jonka ääni taipuu myös operetteihin, musikaaleihin ja jazziin. On mukana myös Anssi Tikanmäen heavylevyllä.
• Asuu neljättä vuotta Siuntiossa omakotitalossa
• Perheeseen kuuluvat mies ja poika
• Odottaa lumen alta paljastuvaa kevään kukkaloistoa: istutti viime syksynä miehensä kanssa kotipihaan 300 tulppaanin sipulia jo olemassa olevan narsissimeren rinnalle.

16.3.2012