Hakutermi: 2020


Elämää maskin kanssa

30.10.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

maski-3,web

Onko mikään puhuttanut Suomea koko koronapandemian ajan niin paljon kuin maskit? Itse olen luottanut lääkäriystävääni Leenaan, joka on mm. anestesiologian erikoislääkäri ja puhunut maskien puolesta pandemian alusta pitäen. 

Ensimmäisen aallon aikana ongelma vain oli se, että maskejahan ei ollut saatavana. Piti ottaa omat keinot käyttöön. Näppäränä tyttönä päättelin, että pölyimuripussin läpi ei voi päästä pieninkään virus. Taittelin pussin nenän ja suun eteen, sidoin sen tiukasti huivilla kiinni ja astuin kauppaan. Hyvin nopeasti huomasin, että myöskään hiilidioksidi ei päässyt viritelmäni läpi. Pyörtymisen rajamailla hoipuin ulos, kiskaisin maskin pois ja haukoin ilmaa kuin kala kuivalla maalla.

Ulkomaisesta verkkokaupasta tilasin hätäpäissäni polyesterimaskin ja puuvillamaskin. Samoihin aikoihin paikallinen rautakauppa ilmoitti saaneensa erän hengityssuojaimia venttiilillä. Säntäsin heti ostamaan kaksi sellaista. Verkosta hankitut maskit jäivät lopulta käyttämättä, sillä en oikein pystynyt luottamaan niiden laatuun.

Vuorottelin kahdella hengityssuojaimella, kunnes kesän mittaan alkoi erilaisia maskeja virrata markkinoille. Apteekista ostin kertakäyttöisiä kirurgisia suu-nenäsuojaimia. Ne ovat kevyempiä kuin hengityssuojaimet eivätkä jätä painaumia kasvoihin. Pitkätukkaisena saan ne korvalenkkien ansiota paljon helpommin kasvoille kuin hengityssuojaimet, joiden lenkit pitää laittaa korvien taakse pään kautta. FFP2-merkittyinä hengityssuojaimet tosin suodattavat viruksia tehokkaammin kuin kirurginmaskit, joten tilanteen mukaan nekin ovat edelleen käytössä. 

Venttiilin ansiosta hengitys tuntui ensin kulkevan paremmin hengityssuojaimen kuin kirurginmaskin läpi. Puhuminenkin oli helpompaa eivätkä silmälasit huurtuneet. Kun kuulin vinkin nenä-suusuojaimen kuminauhojen ristimisestä korvien taakse, se toimi yhtä hyvin kuin hengityssuojain. Ristikkäin sidotut kuminauhat muotoilevat kanavat maskin sivuille. Hengitysilma kulkee niiden kautta sen sijaan, että se kulkeutuisi ylöspäin silmälasien linsseille. Huulipunakaan huulissa ei enää sotke suojainta, sillä sidonta jättää pienen kuvun suun eteen. VTT:n tuoreen tutkimuksen mukaan kertakäyttömaskit kestävät jopa 10 pesua. Ihan loistavaa, nyt saan suojainjätettäkin vähennettyä!

Mikään maski ei tietenkään voi antaa täydellistä suojaa. Hyödyt riippuvat paitsi maskin laadusta myös siitä kuka, miten ja missä tilanteessa sitä käyttää. New England Journal of Medicine –tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan maskia käyttämällä ”virusannos” voi kuitenkin jäädä vähäiseksi, jolloin oireet voivat olla lievempiä kuin suojaamattomilla. – Mitä isompi määrä virusta, sitä huonommin ihmisen luontainen immuunijärjestelmä pystyy virusta torjumaan. Tämä on tuttu ilmiö myös muista infektioista, sanoo Helsingin yliopiston zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti.

Lisäksi maskit muistuttavat meitä jaetusta vastuusta. Jokaisen omalla käyttäytymisellä on väliä ja jokainen voi vähentää sitä riskiä, että Suomi sulkeutuisi uudelleen.

Auto ja minä

28.09.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

kaija-ja-auto,web

En voisi elää ilman autoa! Tai tietenkin voisin, mutta kovin kurjaa se olisi. Niin paljon mukavuutta autoilu tuo elämääni. Ei tarvitse miettiä aikatauluja eikä pysäkkejä, saa lähteä tai olla lähtemättä. Juuri vapauden tunne on autoilussa ihaninta. Ihan parhaimmillaan se on valoisana kesäiltana, kun käynnistää auton, kaartaa maantielle, laittaa musiikin soimaan, juo hiljakseen kahvia termosmukista – ja antaa mennä. 

Itse ajaminenkin on yllättävän nautinnollista – kunhan sen oppii. Tieni autoilevaksi naiseksi on hyvin tavallinen. Mies ajoi ja minä istuin vieressä. Ajokokemusta ei kertynyt. Kun ryhdyin yrittäjäksi, hoidin työtapaamiset ensin julkisilla kulkuvälineillä. Se osoittautui käytännössä mahdottomaksi. Siinä meni paitsi aivan liikaa aikaa myös hermot. Oli pakko opetella ajamaan autoa. 

Aluksi se oli todella pelottavaa. Auton käyttö ei ollut hallinnassa, liikennesäännöt olivat unohtuneet eikä minulla ollut hajuakaan pääkaupunkiseudun kehäteistä. Navigaattoreita ei ollut, kartanlukutaitoni on onneton ja suuntavaistoni surkea. Jotenkin kuitenkin onnistuin pääsemään aina perille ja sain varmuutta ajamiseen. Autosta tuli vihollisen sijaan yhteistyökumppanini. 

nutrit,web,raj

Tärkeintä autossani on se, että se vie ja tuo minut turvallisesti paikasta toiseen. Auton statusarvolla ei ole minulle mitään merkitystä enkä ole merkkiuskollinen. Jokainen autoni on ollut eri merkkiä kuin edellinen. Jokaiseen olen kuitenkin luonut henkilökohtaisen suhteen ja minulla on hirveän huono omatunto, kun vaihdan vanhan menopelini uuteen. Kiitän sitä yhteisistä matkoista ja toivon, että se päätyy hyvään kotiin.

Autosta on tullut minulle vähitellen monitoimitila, jonka siisteys on vähän sinne päin. Toisella takapenkillä on lapsenlapseni turvaistuin ja toisella yhteishuoltajuuskoirani Maunon paikka. Etupenkillä on vähintäänkin ostoskassi, sateenvarjo, muistilappuja, kynä, kännykkä, kampa, käsivoidetta, hajuvettä ja naposteltavaa. Purtava vaihtelee, mutta vakiokalustoon on jo vuosikausia kuulunut juotava ravinnontäydennysvalmiste Nutridrink. Se on mainio tuote, kokonainen pieni ateria, joka torppaa nälän noin kahdeksi tunniksi. Olen kirjoittanut siitä parissa aikaisemmassakin blogissani, koska sarja on käyttötarkoituksineen ja makuineen niin kätevä.

Vielä sananen autoilun päästöistä. Ilman muuta autoilu on ympäristölle haitallista. Mutta mikä ei olisi? Muun muassa pikamuodin hiilijalanjälki on osoittautunut suuremmaksi kuin kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen yhteensä. Pelkkä yksittäinen Google-hakukin tuottaa seitsemän grammaa hiilidioksidia. Ajoneuvotekniikka kuitenkin kehittyy jo EU:n tiukentuvien päästörajoitusten takia vaihtoehtoisiin ja energiatehokkaampiin ratkaisuihin. Luotan siihen ja teen ympäristön puolesta muutoin kaiken sen minkä voin. 

Koronan läpikäyneitä lähipiirissä

25.08.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

uusin-H+H,web2

Kuten tiedämme, korona on tullut osaksi ihmisten arkea kaikkialla. Silti virus voi jäädä vähän kaukaiseksi ennen kuin joku lähipiiristä sairastuu siihen. Itse tunnen kahdeksan koronan läpikäynyttä. Ensimmäinen ystäväni sai viruksen paljon puhutussa Naistenpäivän konsertissa Helsingin Musiikkitalossa. Se pysäytti. Siunailin varmaan sata kertaa, että en sittenkään mennyt konserttiin, vaikka se oli kalenterissa.

Seuraavan ystäväni sairastuminen ei ollut enää järkytys. Sitten sairastui peräti kokonainen perhe; Helena ja Harri, heidän kolme aikuista lastaan ja yhden lapsen puoliso! Itse he ottivat asian rauhallisesti. – Elämässä nyt vaan tulee eteen yhtä ja toista. Luotimme suomalaiseen terveydenhuoltoon.

Mutta mennään altistumisen alkulähteille, tarkkaan ottaen huhtikuun 5. päivään, jolloin vietetään perheen nuorimman lapsen Helmiinan syntymäpäiviä. Juhlat pidetään vanhempien kotona ja paikalla on vain kuuden hengen ydinjoukko. Halailut jätetään väliin, käsiä pestään ahkerasti ja hihaan muistetaan yskäistä. Turvavälejä ei pidetä, sillä pandemian alkuvaiheessa niiden merkitystä ei vielä hirveästi korosteta.

ruoka,blogiin,raj

Seuraavana päivänä perheen Anna-tyttärelle nousee kuume. Koronatesti on positiivinen. Anna on sairaanhoitaja, joten altistumisen voisi kuvitella lähteneen hänestä. Varmuudella sitäkään ei tiedetä. Viikon sisällä juhlista kaikki paikalla olleet sairastuvat. Perheen pojan Oton oireet ovat lievimmät; pelkkää nuhaa. Helmiinalla on puolestaan vain kovaa yskää. Lisäksi nuorilla menee yhtä lukuunottamatta maku- ja hajuaisti. Helenan kuume nousee yli 38 asteen, hänellä on lihassärkyä ja ripuli. Harri potee samoja oireita, joskaan kuume ei nouse korkealle. Hänellä on myös kova yskä, painon tunne rinnassa, pahoinvointia ja päänsärkyä. 

Kaikki käyvät koronatestissä, mutta Helmiinan testi on negatiivinen. Silti hänkin sairasti koronan. Viruksen oireissa ei siis ole mitään sääntöä. Kaikki sairastavat eri tavalla eikä testikään näytä aina oikeaa tulosta. – Monen maan käytäntö mitata kuume koronan toteamiseksi on täysin turha, koska kaikilla lämpöä ei tosiaan ole, Helena sanoo.

Itse sairaus kesti perheellä noin kaksi viikkoa. Koronaanhan ei ole varsinaista lääkettä, mutta vanhemmat lievittivät kuumetta sekä lihas- ja päänsärkyä parasetamolilla. Se toimi hyvin. Haju- ja makuaistin puutetta korvattiin ruoan houkuttelevalla ulkonäöllä ja kauniilla asettelulla. – Muuten ei olisi pystynyt syömään, Helmiina kertoo.

Taudista palautuminen vei kaikilla vielä toiset kaksi viikkoa. Se tuntui uupumuksena ja voimattomuutena. – Onneksi kuitenkin selvisimme koronasta näin vähällä ja onneksi emme silloin tienneet vakavista tautitapauksesta. Saimme apua ruokakaupassa käymiseen ja koirien lenkittämiseen ja kannustavat tsempit ilahduttivat, Helena ja Harri kiittelevät. Varotoimenpiteet jatkuvat kuitenkin edelleen. – Vaikka meillä on immuniteetti tälle koronamuodolle, voimme silti kantaa virusta käsissämme ja tartuttaa muita. Käsienpesu tai käsidesi tarvittaessa on siis todella tärkeää ihan kaikille!, Helena muistuttaa. – Ja pitäkää ne turvavälit, hän kehottaa vielä.

 

Portailla

28.07.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

mauno portailla,kav

Pääkaupunkiseudulle on parin viime vuoden aikana noussut nopeaan tahtiin korkeita ja komeita kuntoportaita kansalaisten käyttöön. Minunkin lähialueeltani löytyy sellaiset. Koiralenkillä olen monesti kävellyt niiden ohi – siis ohi, koska en ole ajatellut kuntosalikävijänä tuota treeniä tarvitsevani. 

Kun korona sulki salit, päätin minäkin lopulta kokeilla portaita. Koira oli mukana. Komensin sen jolkottamaan portaiden viereen väylää tukkimasta. Koska olin käynyt kuntosalilla nelisen vuotta putkeen keskimäärin 2 kertaa viikossa, arvelin, että kyllä kai minulla sentään kohtalainen kunto on. Niinpä lähdin reippaasti etenemään portaita juosten. Ensimmäisellä tasanteella olin suurin piirtein puolikuollut. Koira sen sijaan oli jossain välissä luikahtanut portaille ja kipittänyt kevyesti ylätasanteelle. Kun se huomasi emäntänsä vauhdin hiipuneen, se juoksi iloisesti minua vastaan ja raahauduin viimeisillä voimillani koiran perässä maaliin.

Alastulomatkalla puhaltelin uupumustani autolle saakka – ja vielä autossakin. Kotona lysähdin saman tien sohvalle. Koira oli elämänsä kunnossa.

Seuraavalla porrastreenikerralla päätin vahingosta viisastuneena kävellä portaat verkkaista, mutta vakaata vauhtia. Kaksi kertaa ylös, kaksi kertaa alas. Eihän tämäkään hengästymättä mennyt, mutta sen verran tuntui olevan voimia jäljellä, että olisin voinut vetää kolmannenkin kierroksen.

Kotona huomasin, että porrastreenin vaikutukset eivät sittenkään jääneet pelkkään hengästymiseen. Reiteni tärisivät. Seuraavana aamuna pohkeita jomotti. Muistin, että lääkekaappiini oli jostain syystä kulkeutunut lihasgeeli, jota en kuitenkaan ollut koskaan käyttänyt. Suhtaudun vähän varauksella paikallisten voiteiden tehoon kivun lievityksessä, koska niiden vaikutus ulottuu lähinnä lihasten pintakerroksiin. Koska treenikipu on käsittääkseni juuri pintakudoksissa ja ns. itseaiheutettu vaiva, päättelin, että nyt lihasgeeli saattaisi toimia. Sehän olikin miellyttävä tuote! Geelin sisältämä mentoli viilensi pohkeitani pitkään ja jomotus hellitti nopeasti. 

Käyttämäni valmiste on Synomax Lihasgeeli, joka on ns. CE-merkitty lääkinnällinen laite. Plussaa geeli saa siitä, että siinä ei ole Itämeren kaloille haitallisia ainesosia. Vastaavantapaisia lääkkeettömiä valmisteita ovat myös mm. Ice Power –kylmähoitotuotteet sekä Perskindol-kylmä-lämpötuotteet. Synomax Lihasgeelissä ei myöskään ole vesistöjä pilaavia mikromuoveja. Sekin on peukun arvoinen asia.

maukka-ja-geeli2,web

Lääkkeet ja aurinko

24.06.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

rannalla,web

Tapahtuu vappuaattona: koska isommat kokoontumiset on koronan takia kielletty, istumme ystäväni kanssa hänen pihallaan. Kuohuvia kilistellään ja puhe pulppuaa. Vaikka on kylmä eikä ilman toppatakkia tarkene, aurinko kuitenkin paistaa. Miten ihanalta sen valo ja lämpö tuntuukaan pitkän, pimeän ja sateisen talven jälkeen – varsinkin juhlatunnelmalla kuorrutettuna! Ei tule mieleenkään kääntää katsetta välillä varjoon.

Kotiin tullessani melkein pelästyn peilikuvaani. Näytän ihan saunassa käyneeltä ja kasvoni punoittavat selvästi! Samoin ne osat käsivarsista, jotka olivat alttiina auringolle hihojen käärimisen jäljiltä. En ymmärrä yhtään. Kuulun kolmanteen ihotyyppiin, joka kestää aurinkoa suhteellisen hyvin, palaa joskus ja ruskettuu herkästi. En ole koskaan polttanut ihoani Suomessa keväällä ja hyvin harvoin kesälläkään. 

lääkkeet,web

Aamulla mieleeni juolahtaa, voisiko antibioottikuurilla olla osuutta asiaan. Alan saman tien googlata nettiä ja sieltähän ihon palamisen syy paljastuu! Tietyt lääkeaineet, joiden kemiallisessa rakenteessa on valoon reagoivia osia, voivat todellakin herkistää ihon UV-säteilylle. Juuri minun käyttämäni antibiootti löytyy listalta. Tunnustettakoon, että en lue lääkkeiden pakkausselosteita erityisen tarkasti. Siinä varoitus olisi todennäköisesti mainittu.

Jos joudut lääkekuurille tai käytät lääkkeitä säännöllisesti, selvitä siis altistavatko ne ihosi auringonvalolle. Nopeimmin se hoituu kysymällä asia apteekissa samalla, kun ostat lääkkeen. Joidenkin antibioottien lisäksi yhteisvaikutuksia auringon kanssa voi olla muutamilla geelimuotoisilla tulehduskipulääkkeillä, tietyillä suun kautta otettavilla aknelääkkeillä, sydän- ja verenpainelääkkeistä eräillä nesteenpoistolääkkeillä sekä syöpälääkkeillä. Myös eteerisillä öljyillä ja joillakin rohdoksilla, kuten mäkikuismalla voi olla aurinkovaikutuksia.

Yleisimmin aurinko aiheuttaa lääkkeen kanssa ärsytystyyppisen lääkevaloihottuman. Ihottumaan liittyy punoitusta, kutinaa ja kirvelyä. Voimakkaassa valolääkereaktiossa iho saattaa palaa pahasti ja siihen voi tulla rakkuloita. Ihottuma-alueelle voi myös jäädä tummaa pigmettiä kuukausiksi. 

Joskus ihoreaktiot tulevat vasta parin päivän viiveellä.Yksilölliset tekijät vaikuttavat aina lääkkeiden aiheuttamaan herkistymiseen auringossa. Kaikki eivät saa lääkkeistä lainkaan oireita ja oireiden vahvuus voi vaihdella suuresti. Myös lääkkeen annostuksella ja UV-säteilyn voimakkuudella on vaikutusta. Itselläni iho pelkästään punoitti ja se näkyi nopeasti.

Valoherkkyys ei onneksi jää pysyväksi. Ihokin paranee itsestään parissa päivässä tai viimeistään kahdessa viikossa lääkkeen käytön lopettamisesta. Pidäthän kuitenkin mielessä, että mikäli iho pääsee kerran palamaan, se muistaa sen aina ja palaa helposti uudelleen. Jos et halua suojata ihoasi vaatteilla säteilyltä, älä koskaan unohda käyttää aurinkovoiteita!

Pieni paratiisi pihalla

26.05.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

ruusa,web,raj

Muutin nykyiseen talooni kesällä 2015. Pihalta siirretty leikkimökki oli jättänyt nurmikkoon ruman tilan ja pähkäilin arkkitehtipojalleni, että mitähän tuohonkin laittaisi tilalle. – Mikset hankkisi siihen kasvihuonetta?, sanoi poika. Aivan loistava idea! Innostuin siitä heti

Uuden kotini ensimmäisenä kesänä kasvihuoneelle rakennettiin katukivistä pohja. Sen jälkeen aloin googlailla sopivaa mallia sen päälle. Tähtäimessä oli tukeva lasimökki, joka kestää tuulet ja tuiskut. 

Juliana-niminen kasvihuone on osoittautunut pihani parhaaksi hankinnaksi. Olen edelleen aivan rakastunut siihen! Pienellä paratiisillani on käyttöä kaikkina vuodenaikoina. Keväällä ja kesällä puuhastelen siellä kasvien ja kukkien parissa ja juon siellä usein aamukahvit, koska sinne paistaa aurinko aamullakin. Lisäksi on ihana istua iloisten värien ja hurmaavien tuoksujen keskellä! Kesäkauden jälkeen sisustan kasvihuoneeni vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan. Pikku paviljonkini pukeutuu vähintäänkin joulu-, pääsiäis- ja vappuasuun. 

Olen istuttanut kasvihuoneeseeni tomaattia, kurpitsaa, kurkkua, lehtikaalia ja persiljaa. Kurpitsa olisi tarvinnut supervahvaa maata, joten sato jäi saamatta. Lehtikaali kukoisti ensin, mutta sitten joku ötökkälaji löysi sen ja nakersi lehdet täyteen reikiä. Persilja ja tomaatti pärjäävät kasvihuoneessa hienosti. Uusin tuttavuuteni viime kesältä on kurkku – ja vieläpä Kiinalainen käärmekurkku. Se on kerrassaan valloittava viljeltävä! Kurkun kasvuvoima on uskomaton. En tiedä kuinka pitkälle se kurottaisi ellei kasvihuoneen katto tulisi vastaan. Vahvoihin varsiin ilmestyy kauniita, keltaisia kukkia, joista osa alkaa puskea satoa. Kun pieni kurkkuvauva pääsee vauhtiin, se kasvaa kaksi senttiä yössä. 

Hoidotta eivät viljeltävät kuitenkaan syötävää tuota. Maata on möyhennettävä, lannoitettava ja kasteltava. Lisäksi taimet tarvitsevat tukea ja liikaa rehoitusta pitää harventaa. Puuhastelen kasvien parissa paljain käsin, koska tykkään tuntea luonnon kosketuksen - siitäkin huolimatta, että käsiini ilmaantuu aika ajoin pieniä haavoja ja niiden iho kuivuu, rohtuu tai halkeilee. 

kurkut,web

Pieniin iho-ongelmiin olen käyttänyt kolmea apteekista saatavaa voidetta. Jokainen niistä sisältää erilaisia vaikuttavia aineita.

1. Monelle tutussa Bepanthen-voiteessa* on ihon uudistumista edistävää B5-vitamiinin esiastetta eli dekspantenolia.

2. A-Derma-sarjan Dermalibour+ Repairing Cream sisältää ärsytystä hillitsevää Rhealba-kauranversouutetta sekä kupari-sinkkiyhdistettä, joka rauhoittaa ja korjaa ihoa nopeasti.

3. Avènelta pieniin iho-ongelmiin löytyy Cicalfate Repair Cream –niminen voide. Siinä on kaikkien Avène-tuotteiden tapaan rauhoittavaa terveyslähdevettä. Vaurioitunutta ihoa korjaa voiteen sisältämä sukralfaattI. 

Joku näistä mainioista valmisteista on saanut käteni aina kuntoon enkä ole tähän mennessä joutunut käyttämään hiostavia puutarhahanskoja.

tuotekuva,web

* Bepanthen edesauttaa pienten iho- ja limakalvovaurioiden paranemista. Vaikuttava aine on dekspantenoli. Älä käytä valmistetta, mikäli olet yliherkkä jollekin valmisteen ainesosalle. Lue pakkausseloste. Bayer Oy.

 

Mauno ja punkit

23.04.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

pihdit,käs

Yhteishuoltajuuskoirani Mauno sai ensimmäisen punkkisuojansa huhtikuun alkupuolella. Normaalisti se olisi riittänyt, mutta nyt oltiin miltei myöhässä. Poikkeuksellisen lämmin ja sateinen talvi on nimittäin pitänyt puutiaiset paikoitellen liikkeellä lähes läpi vuoden. 

Aluskasvillisuudessa ja korkeassa heinikossa väijyvvä silmätön otus havaitsee uhrinsa kasvillisuuden liikkeen perusteella. Sieltä se takertuu hetkessä ohikulkevan eläimen karvoihin. Tunnustettakoon, että pidän Maunoa vapaana taajamien metsä- ja puistoalueilla vastoin kaikkia sääntöjä, koska se kerta kaikkiaan rakastaa juoksemista! Sillä perusteella pikku-ukkelin voisi kuvitella olevan suuremmassa punkkivaarassa kuin sen kytketyt lajitoverit. Maunon meno on kuitenkin sen verran vauhdikasta, että tuskin punkki ehtii edes reagoida ohikiitävään koiraan. Toki Mauno pysähtyy heinikkoon tarpeilleen tai jonkun hurmaavan hajun lamauttamana, mutta niinhän tekevät hihnan päässä kulkevat koiratkin.

Koira kuin koira tarvitsee punkkisuojan, sillä kuten tiedetään, lemmikkikin voi sairastua puutiaisten levittämiin tauteihin. Useimmiten koira kuitenkin selviää punkin puremasta oireitta. Vain arviolta 5-10 % saa borrelioosin tai anaplasmoosin, joka on toinen punkkivälitteinen sairaus lemmikeillä. Suuremmassa vaarassa ovatkin lemmikkien omistajat. Koiran turkissa harhaileva ötökkä kun voi päätyä sänkyyn tai sohvalle, josta se löytää tiensä ihmisiholle. 

Apteekissa on puutiaisten estoon erilaisia valmisteita muun muassa suihkeina, valeluliuoksina ja suun kautta annettavina tabletteina. Osa lääkkeistä karkottaa ja osa tappaa puutiaisen. Maunolle olemme antaneet Exspot-nimistä liuosta, joka sopii myös paksu- ja pitkäturkkisille koirille. Kaikista lääkkeistä voi tulla sivuvaikutuksia, joten jos koira saa jostain valmisteesta reaktion, kannattaa kokeilla toista tuotetta.

Säännöllisestä punkkisuojauksesta huolimatta Maunon iholta löytyy joka kesä jokunen verenimijä. Tavallisesti puutiainen on kiinnittynyt koiran kuonoon lähelle silmiä. Itse olen poistanut Maunon punkit jo parikymmentä vuotta sitten ostamillani tukevilla pihdeillä. Tänään apteekista löytyy muitakin malleja punkkilassoista punkkirautoihin.

Punkki pitäisi nykytiedon mukaan nostaa ihosta napakalla otteella, mutta en ole saanut sitä onnistumaan. Kiertämällä homma sen sijaan hoituu hyvin. Irrottamistavoista huolimatta punkin suuosia jää aina ihon sisälle. Eläinlääkäreiden mukaan siitä ei tarvitse välittää, sillä koiran elimistö hajottaa ne kyllä. 

maukka1,raj

Sen sijaan punkki pitää muistaa hävittää huolellisesti. Elävänä ulos heitetty puutiainen voi nimittäin toisinaan kiinnittyä uudelleen. Lisäksi se saattaa tuottaa veriateriansa turvin lähiympäristöön joukon nälkäisiä jälkeläisiä. Itse olen heittänyt punkin wc-pönttöön ja vetänyt sen pari kertaa alas. Lopuksi kurkkaus perään, jotta vesi on varmasti vienyt verenimijän.

Koronaa karussa kotioloissa

24.03.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

kuvituskuva,raj2

Korona on iskeytynyt suomalaisten tajuntaan kuin salama! Seurauksethan me tiedämme: Suomi on suljettu. Alkuun se ahdisti, mutta ihmeellisesti uuteen arkeen on alkanut tottua. Eikä kaikki kiva ole kielletty! Itse olen joka aamupäivä yhteydessä jonkun ystäväni kanssa puhelimitse kahvikupin äärellä, kun kohtaamiset ovat jäissä. Joskus tuntuu jopa vapauttavalta, ettei aina tarvitse lähteä johonkin. Pääkaupunkiseudulla kun on niin pitkä matka melkein kaikkialle. 

Silti kaipaan säännöllisistä menoista etenkin kuntosalia. Olen käynyt viitisen vuotta salilla hikoilemassa 2-3 kertaa viikossa eikä keho käsitä, mihin laitetreeni yhtäkkiä loppui. Verkostahan löytyisi kotijumppaohjeita, mutta olen kauhean huono siinä. Käytännössä en ole jumpannut kotona koskaan, vaikka välineitä onkin tullut ostettua. Nyt olen saanut kaivettua käsipainot, jalkapainot ja tasapainolaudan kaapinnurkasta pölyttymästä. Toistaiseksi ne lojuvat lattialla, mutta aion vielä tarttua välineisiin ja ottaa niiden käyttämisen arkirutiineiksi.

Onneksi iloinen yhteishuoltajuuskoirani Mauno on minulla ainakin kaksi kuukautta putkeen sen toisen emännän työmuutosten takia. Koira vie minut lenkille kolmesti päivässä. Ulkoiluhan on sallittua ja suositeltavaa, mutta muistetaan pitää vähintään metrin väli toiseen ulkoilijaan. Se on vielä monella hakusessa. Ajattelevatkohan suomalaiset, että on epäkohteliasta kiertää toinen kaukaa? 

ACO web2

Kaikki suomalaiset tietänevät viimeistään nyt, että etäisyyksien pitämisen lisäksi tehokkain tapa välttää ja levittää virustartuntoja on käsienpesu. Kun vähän väliä jynssää käsiään, nehän tietty kuivuvat. Nestesaippuoissa on eroja, joten kannattaa kiinnittää huomiota niiden koostumukseen. Sodium lauryl tai laureth sulfate (SLS) eli natriumlauryylisulfaatti on iholle turhan tymäkkää ja kuivattavaa. Yksi apteekissa myytävä pesuneste, joka ei sisällä SLS:ää on ACO Hand Soap Rich. Söpöön pulloon pakattu saippua kosteuttaa käsiä pitkään erityisellä kosteudensitojayhdisteellään. Samaan sarjaan kuuluu edellisessä blogissani esillä ollut käsivoide. Näistä kahdesta saa suloisen setin kylppäriin, sillä kaikki silmänruokahan tekee nyt hyvää.

Apteekista olen ostanut myös kertakäyttöisiä vinyylikäsineitä, jotka ovat tosin lähiapteekistani tilapäisesti loppuneet. Siksi olen toistaiseksi siirtynyt omiin käsineisiini. Pidän niitä aina asioidessani kaupassa ja apteekissa. Muistutettakoon kuitenkin, että käsineilläkään ei saa kosketella nenää, suuta ja silmiä, sillä mikrobit tarttuvat niihin samalla tavalla kuin käsiin. Jätän ”asiointihanskat” autoon yöksi puhdistumaan ja otan käyttöön toiset hanskat, jos jatkan asioinnin jälkeen koiralenkille. Silti pitää aina pestä kädet, tulee kotiin mistä tahansa.

Olen yrittäjänä kokenut 90-luvun alun syvän laman, joka kaatoi yrityksiä kuin heinää. Ajattelin, että tästä en selviä millään! Mutta selvisin sittenkin ja niin selviää Suomi koronastakin. Tsemppiä meille kaikille tämän koettelemuksen keskellä!

Käsien kertomaa

26.02.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

kädet

Jos pitäisi mainita yksi voide, josta en voisi luopua, se olisi ilman muuta käsivoide. En pärjää päivääkään ilman niitä. Minulla on käsivoiteita kaikkialla: yläkerrassa, alakerrassa, työpöydällä, yöpöydällä, autossa, laukuissa…. Ilman käsivoiteita käsieni iho kiristyy ja rypistyy. Ja mikä hulluinta – minulle tulee jano, jos käteni ovat kuivat! 

Yksi syy käsieni kuivuuteen on varmasti se, että pesen niitä usein – käytännössä aina, kun tulen kotiin mistä tahansa. Ja varsinkin, jos tiedän, että flunssaa on liikkeellä. Olen vasta viime vuosien aikana ymmärtänyt, miten tärkeää käsihygienia on pöpöjen leviämisen estämiselle. Toinen syy on koira. Mauno tuo mukanaan kaikenlaista roskaa ja rapaa turkissaan ja tassuissaan – eikä vähiten tällaisena surkeana talvena, joka on ollut yhtä sadetta.

Käsien iho on ohutta varsinkin kämmenselässä ja se altistuu muuta kehoa useammin vedelle ja rasvaa liuottaville pesuaineille. Vastikään luin jostain, että kuivuus voi olla myös merkki käsien huonosta ääreisverenkierrosta. Tässä on takuuvarmasti totuuden siemen! Minulla on kesää lukuun ottamatta poikkeuksetta kylmät kädet enkä ole tähän mennessä löytänyt tumppuja, jotka pitäisivät ne lämpiminä. Pelkkä kylmä ilmakin kuivattaa käsien ihoa, samoin kuin kuiva sisäilma.

Olen vuosia hankkinut käsivoiteeni apteekista. Mitään vakiomerkkiä minulla ei ole, ostan voiteen mikä on tarjouksessa, mistä olen huomannut mainoksen lehdessä, mitä en ole ennen käyttänyt tai mikä vain osuu silmiin. Nyt ostin saman tien apteekista neljä käsivoidetta, jotta pystyn viimeinkin vertailemaan niitä. 

 1. Avene Cicalfate Hand Cream tuntuu neljästä käsivoiteesta ravitsevimmalta. Pehmeä voide on helppo levittää, se imeytyy nopeasti ja jättää käsiin suojaavan kalvon. Käsivoide sisältää mm. ihoa korjaavaa sukralfaattia sekä kaikkien Avene-tuotteiden tapaan ihoa rauhoittavaa Avene Terveyslähdevettä. 

2. Aco Hand Cream Rich ei imeydy ihan yhtä nopeasti kuin Avene, mutta jättää imeytyessään kädet suorastaan silkkisiksi. Sisältää mm. pehmentävää rapsiöljyä. Kiva mieto tuoksu ja nätti tuubi. 

3. Favora Hoitava Käsivoide saa kädet pehmeiksi, mutta imeytyy kärsimättömälle luonteelleni liian hitaasti. Sisältää mm. helokkiöljyä ja glyserolia. Tuotteella on Allergiatunnus.

4. Lipikar Xerand Hand Repair Creamissa on nelikon kevyin koostumus. Tämäkin voide ilmeytyy nopeasti ja siinä on puolestaan La Roche-Posay –lähdevettä. Jättää kädet joustaviksi. Ihana mieto tuoksu. Tuote on lisäksi vedenkestävä. 

5. Uutuus! Huhtikuussa apteekkeihin tuleva Ducray Melascreen UV-anti-aging on kehitetty auringonvalon aiheuttamaa ihon ikääntymistä vastaan. Se myös vähentää ja vaalentaa pigmenttiläiskiä. Suojakerroin 50+. Tämä tuote täytyy hankkia kesäksi!

voiteet1,raj

Muistatko vielä?

26.01.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

tämä,web

Minulla oli lapsuudessa ystävä nimeltä Riitta. Riitta asui Vaasan keskustassa kerrostalossa, jonne minäkin muutin noin 5-vuotiaana. Siitä lähtien olimme aina yhdessä. Tai niin minä ainakin lapsuuteni muistan. Siihen aikaan kerrostaloissa oli paljon lapsia, joten oli minulla muitakin leikkikavereita. Mutta eivät he Riitan veroisia olleet. Riitta oli kuin sisko.

valittu

Olimme Riitan kanssa samassa päiväkodissa, samassa koulussa, samalla rippikoululeirillä ja samalla kielikurssilla Itävallassa. Kävimme ratsastamassa yhdessä ja soitimme pianoa samalla pianonsoitonopettajalla. Ensimmäisille treffeillemmekin menimme yhdessä. Pyrimme samaan yliopistoon ja asuimme samassa kimppakämpässä. Sitten elämä erotti. Tai oikeastaan se oli sama mies, johon me molemmat ihastuimme. Se oli Riitalle liikaa. Riitan mielestä minä olin kaikessa häntä parempi ja nyt vein hänen ihastuksensakin. Riitalla oli miehen kanssa orastava seurustelusuhde, jonka hän vakuutti olevan ohi. Todellisuudessa Riitan tunteet olivat ihan muuta, kun minä puolestaan aloin seurustella lasteni tulevan isän kanssa.

Riitta katkaisi välimme kokonaan. Se oli hirveää, en ymmärtänyt sitä silloin ollenkaan. Mutta elämä jatkui. Valmistuimme, perustimme perheet, teimme töitä. Ystäväpiirimme ja ajatusmaailmamme muuttuivat. Tapasimme Riitan kanssa pari kertaa uudelleen noin 25 vuoden katkon jälkeen. Keskustelu kyllä sujui, mutta lähinnä mietin ”miten ihmeessä tuo on ollut sydänystäväni, kun olemme niin erilaisia”. Pari vuotta sitten liityin facebookiin ja Riitta pyysi minut fb-kaveriksi. Viestittelimme aikamme, kunnes päätimme taas tavata - nyt runsaan 10 vuoden jälkeen. Jostain syystä yhteyden löytyminen lapsuudenystävään alkoikin tuntua tällä kertaa hyvältä ajatukselta. Tarvittiin kokonainen elämä väliin ennen kuin pystyimme kohtaamaan aidosti uudelleen. 

vihreä1

Uuden alun jälkeen olemme monesti muistelleet yhteistä lapsuuttamme. Edesmenneen äitini mukaa minä oli leikeissämme tomera ja määräilevä, Riitta herttainen ja mukautuva. Mutta osasi Riittakin puolensa pitää. Yhden riidan aikana Riitta oli hakannut päätäni kotitalomme rapattuun kiviseinään. Minä en muista sitä ollenkaan. Meille tuli televisio ensimmäisten joukossa eikä Riitta kuulemma ollutkaan aina se, jonka annoin tulla meille tätä ihmekapinetta katsomaan. Ihanko totta? Ylipäätään Riitta muistaa asioita lapsuudestamme ja nuoruudestamme paljon paremmin kuin minä.

Miksi toiset muistavat asioita hyvin ja toiset eivät? Psykologit selittävät tämän ihmisten erilaisuudella. Osaamme paremmin ja huonommin kaikenlaisia taitoja. Sama pätee muistiin. Ihmisten muistien välisistä eroista ei siis tarvitse huolestua ja muistiaan voi itsekin kohentaa. Ravintolisistä tärkeimpiä ovat B12-vitamiini ja foolihappo. Kumpikin niistä edistää ns. normaaleja psykologisia toimintoja, joihin kuuluvat muun muassa muistaminen, keskittyminen, oppiminen ja ongelmanratkaisu. Koska en juuri syö eläinperäisiä ruokia, papuja enkä parsakaalia, olen alkanut nauttia B12-vitamiinia ja foolihappoa ravintolisinä. Itse tykkään pureskella niitä hyvänmakuisina puristeina, mutta välillä voisi kokeilla pore- ja suihkemuotoja.