Hakutermi: Kurkuma


Pitäis, mut ei jaksa

25.11.2019 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

kuvituskuva,-web

En ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen. Koulussa pärjäsin kyllä hyvin naisvoimistelussa, mutta kaikenlainen urheilu uintia lukuunottamatta tökki. Mielestäni juoksin kovaa enkä silti päässyt mihinkään. Koulujen urheilukilpailuissa olin poikkeuksetta viimeisten joukossa. Kuulun siihen isoon joukkoon ihmisiä, joille koululiikunta jätti inhon melkein kaikkea liikuntaa kohtaan. 

Liikunnan merkitystä elämässäni ei ainakaan lisännyt se, että lapsuudenkotonani ei urheilukilpailuja seurattu. Varsinkin yrittäjäisäni arvosti vain hyötyliikuntaa. – Menisivät nuokin vaikka ojaa kaivamaan, tokaisi hän, jos tv:stä sattui tulemaan vaikka jääkiekkomatsi. 

Liikunnan lukemattomista positiivisista vaikutuksista ei myöskään takavuosina laajemmin tiedetty. Tai ainakaan niistä ei kansaa aktiivisesti valistettu. Muistan lukeneeni liikunnan tärkeydestä vasta opiskeluvuosinani. Ilmeisesti sain jonkinlaisen herätyksen, koska päätin ryhtyä hölkkäämään, vaikka en pitänyt siitä yhtään. Ei aikaakaan, kun venäytin hölkätessäni selkäni. Lenkkeily loppui siihen.

Löysin liikunnan lähinnä vasta ruuhkavuosien jälkeen, kun lapseni alkoivat aikuistua. Jostain syystä aloin hiihtää, vaikka hiihto oli yksi kamalimmista lajeista koulussa. Nyt kuitenkin sai sivakoida omaan tahtiin, mikä ei ollutkaan hassumpaa. Varsinkin hiihtolenkin jälkeinen olo oli mahtava! Kun lumet sitten sulivat, tarve liikkumiseen jäi. Päätin kokeilla hölkkäämistä uudelleen. Ja haloo, sehän sujui! Ilmeisesti kuntoni oli hiihtokauden jälkeen sen verran kohentunut, että lenkkeily ei ollutkaan enää yhtä tuskaa.

tuotteet,web

Vanha vamma polvessa tosin vaivasi. Olin teinityttönä tanssiryhmässä, jonka harjoituksissa polveni meni pahasti sijoiltaan ilmeisesti löysien nivelsiteideni jäljiltä. Sama tapahtui vielä kaksi kertaa koululiikunnan aikana. Polvea pisti juostessa. En kuitenkaan halunnut tällä kertaa lopettaa lenkkeilyä, koska se muutoin tuntui niin hyvältä ja koska sain siinä samalla lenkitettyä silloisen koirani Hertan. 

Olin nähnyt apteekissa polvitukia (mm. Futuro), joten päätin kokeilla, jos sellaisesta olisi apua. Lisäksi täydensin ravintolisäpatteristoani. Tärkein tuote oli glukosamiini-yhdistelmävalmiste, joka on kehitetty juuri nivelten hyvinvoinnille. Glukosamiini on rustojen, nivelpintojen ja nivelnesteen rakenneosa, joka vaikuttaa rustojen joustavuuteen ja kestävyyteen. Itse käytin Synomax Glukosamiini Compia, mutta apteekista löytyy muitakin glukosamiinivalmisteita. Lisäksi ostin inkivääriä ja kurkumaa sekä otin päivittäin isomman annoksen C-vitamiinia ja omega-3:sta. 

Polvituki toimi, mutta jäi kuitenkin vähitellen pois käytöstä, koska en vaan muistanut laittaa sitä päälle. Ravintolisiä olen käyttänyt niin pitkään, että niiden nauttiminen sujui luonnostaan. Vaikea sanoa mitkä kaikki tekijät vaikuttivat, mutta polven pistäminen todellakin loppui. Pääsin juoksemaan Hertan kanssa monta vuotta. Liikunta onkin eittämättä yksi sekä ihmisten että eläinten pitkän elämän salaisuuksia, sillä Hertta-lagottoni sai elää melkein 16-vuotiaaksi.