Hakutermi: Canikur


Yhteishuoltajuuskoirani Mauno

22.04.2019 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

mauno1,raj

Elämä tuo väistämättä eteen ikäviä – mutta myös iloisia yllätyksiä. Mauno on yksi jälkimmäisistä. Se tipahti elämääni kuin taivaasta melkein neljä vuotta sitten. Olin vastikään muuttanut uudelle asuinalueelle. Christa muutti samalle kadulle samoihin aikoihin. Mukanani muutti 15-vuotias lagotto-koira Hertta. Christa puolestaan hankki perheeseensä coton de tulear –pennun, Maunon. Hertta ehti elää uudessa kodissaan muutaman kuukauden. Sinä aikana Christan toimenkuva muuttui niin, että hän joutui työskentelemään joka toisen viikon ulkomailla. Mauno tarvitsi hoitajan. 

maunon äidit

Olimme vaihtaneet Christan kanssa jonkun sanan kotikadullamme, mutta emme juurikaan tunteneet toisiamme. Kun kuulin Christan tilanteesta, tarjouduin avuksi, koska oma koirani oli siirtynyt rajan taakse. Tunnustettakoon, että ensi alkuun mietin, mitä oikeastaan olin tullut vieraalle ihmiselle luvanneeksi. En kuitenkaan voisi olla iloisempi päätöksestäni. 

Mauno on mitä kultaisin kaveri! Se on iloinen, leikkisä, energinen, kaikille ystävällinen, luottavainen ja mahdottoman reipas. Reippain ikinä näkemäni koira! Osasyy Maunon rakastettaviin piirteisiin on varmasti se, että se on pennusta saakka tottunut kahteen emäntään ja kahteen kotiin. Lisäksi joudumme joskus turvautumaan varahoitajaan. Kaikkialla koiraa on kohdeltu hyvin, joten miksi pelätä mitään.

Mauno kulkee luontevasti kahden kotinsa väliä, jotka sijaitsevat parinkymmenen metrin päästä toisistaan. Kumpikin koti on sille tärkeä. Poika on niin tottunut viikko-viikko-systeemiin, että viikon kuluttua se alkaa katsella toisen kodin suuntaan, että ”eikö minun olisi jo aika mennä tuonne”. Christan kanssa olemme vuosien aikana ystävystyneet ja päätämme kaikista Maunoon liittyvistä asioista yhdessä. Christa otti heti käyttöön sanan yhteishuoltajuuskoira, sillä onhan Mauno enemmän kuin pelkkä hoitokoira. Ja onhan se! Yhteishuoltajuus on loistava tapa omistaa koira, sillä toki koira paitsi antaa myös ottaa ja rajoittaa elämää. Yhteishuoltajuudessa elämä koiran kanssa ei käy raskaaksi. 

Maunon kanssa on ollut helppoa myös siitä syystä, että se on saanut olla terve. Sen vaivat liittyvät lähinnä vatsaan, sillä koirilla on taipumus pistää suuhunsa mitä ihmeellisimpiä asioita. Hertta ehti elämänsä aikana nielaista satoja paperinenäliinoja. Mauno puolestaan syö muun muassa multaa. Seuraukset näkyvät löysänä vatsana tai oksentamisena. 

Suoliston toimintaa voi ruokavalion lisäksi rauhoittaa apteekista saatavilla täydennysrehuilla ja muilla itsehoitovalmisteilla. Omaksi luottotuotteekseni valikoitui eri vaihtoehdoista Canicur-täydennysrehuvalmiste. Sen sisältämät kuidut sitovat pinnalleen haitallisia bakteereita, jolloin ne kulkeutuvat ulosteen mukana suolesta. Valmisteessa on myös ripulin ja oksentelun vuoksi menetettyjä suoloja. 

Canikur-tabletit ovat hyvänmakuisia ja Hertta pureksi niitä mielellään. Maunolle ne eivät maistu, joten sille hankin Canicur Pro –tahnaa. Ruiskutin tahnan suoraan koiran suuhun, mutta sehän alkoikin intohimoisesti nuolla ruiskua. Tämä kelpaa sellaisenaan! Canicur Pro -tahna sisältää muun muassa koiran suolistolle hyödyllisiä bakteereita sekä montmorilloniittisavea, joka poistaa suolesta myrkkyaineita. Kokemuksesta olen huomannut, että jollei Canicur parissa päivässä auta, on koira syytä viedä eläinlääkäriin. Onneksi sitä tapahtuu kuitenkin hyvin harvoin.