Luottotuote silmänympäryksille

17.02.2021 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

widmer,WEB

Kosmetiikkateollisuus kehittää jatkuvasti uusia tuotteita kuluttajien käyttöön. En erityisemmin seuraa tarjontaa, mutta tykkään silti välillä vaihdella voiteita mikäli joku niissä herättää kiinnostukseni. Se saattaa olla vaikka pelkästään kiva pakkaus.

kaija,web

Joku voiteista jää kertakokeiluun, joku pidempään käyttöön. Vain yksi tuote on päässyt pysyvästi kosmetiikkavalikoimaani. Se on Louis Widmerin Eye Contour Cream –silmänympärysvoide. Olen ostanut vuosien aikana lukemattomia silmänympärysvoiteita. Jotkut ovat olleet liian tuhteja, jotkut liian kevyitä. Geelit eivät käy minulle ollenkaan – ne päinvastoin saavat silmänympärysihoni rypistymään. Niinpä olen aina palannut luottotuotteeseeni. Widmerin Eye Contour Cream on sopivan täyteläinen ja kosteuttava ja hulahtaa hetkessä aamuryppyiseen silmänympärysihooni. Voiteen aktiiviaineita ovat biostimuliinit (aminohapposeos), A- ja E-vitamiinit sekä pantenoli. Valmistajan mukaan tuotteen vesi/öljyemulsio mahdollistaa hoitavien ainesosien imeytymisen ihon syvempiin kerroksiin. Ainakin omalla kohdallani lupaus pitää. Ihmeesti ryppyni silmien alla siliävät, kun töpöttelen niihin Eye Contour Creamia.

Levitän voidetta reilusti koko luomen alueelle, alas ja ylös. Ensin sivellen, sitten taputellen. En oikein ymmärrä suositeltua nuppineulanpään kokoista määrää. Ei se ainakaan minulle riitä. – Neuvo nuppineulanpään kokoisen tipan laittamisesta silmien ulkonurkkaan liikkuvaa luomea välttäen on vanhentunutta tietoa, kirjoittaa myös stylisti ja meikkitaiteilijaguru Outi Broux.

Widmer kehottaa käyttämään silmänympärysvoidetta iltaisin ihon puhdistuksen jälkeen, mutta minä tarvitsen sitä kyllä ennen kaikkea aamuisin. Saatan taputella Eye Contour Creamia myös päiväsaikaan, mikäli silmänympärysiho näyttää kuivalta - ja varsinkin, jos olen menossa johonkin tilaisuuteen. Siitä syystä minulla on apteekista vuosien mittaan saatuja Eye Contour Cream –näytetuubeja aina meikkilaukussani. Normikokoinen voidepurkki on 30 ml:n kokoinen ja sitä on saatavana sekä hajusteettomana että miedosti hajustettuna. Eye Contour Creamia voisi käyttää myös kuuriluonteisena tehovoiteena koko kasvoille ja kaulalle. Itse haluan jättää nuo alueet voidekokeiluilleni ja nollata aivoni ajattelemaan hetkeksi ihan vain kosmetiikkaa. 

Vinkki: Silmänympärysvoide sopii mainiosti siveltäväksi myös huulenympärysiholle, joka sekin rypistyy silmäkulmien lailla.

D-vitamiinia kaikille, mutta miten paljon?

13.01.2021 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

Kaija,-Maukka,-talvi,web

Helsingin ja Uudenmaan – ja Suomen suurin sairaanhoitopiiri HUS antoi joulukuussa suosituksen normaalioloja isommasta D-vitamiinilisästä riskiryhmille, koska vitamiinin puutoksen yhteydestä vakavaan keuhkoinfektioon on lisääntyvässä määrin tietoa. Riskiryhmiä ovat yli 70-vuotiaat sekä ympärivuotisessa laitoshoidossa olevat ja tummaihoiset aikuiset, joille HUS suosittelee 20 mikrogrammaa D-vitamiinia vuorokaudessa. Jos näihin ryhmiin kuuluvien painoindeksi on yli 30, on päivittäinen D-vitamiinilisäsuositus 50 mikrogrammaa. 
Miksi juuri nämä ihmiset kuuluvat riskiryhmiin? Ikääntyminen ja tumma iho heikentävät selvästi ihon kykyä tuottaa D-vitamiinia auringosta. Lisäksi ikäihmiset oleskelevat paljon sisätiloissa ja pukeutuvat usein ulkonakin peittävästi, jolloin auringon UVB-säteily ei pääse iholle. Ylipainoisilla vain noin puolet saadusta D-vitamiinista imeytyy vereen. Loppu menee rasvaan. (Duodecim Terveyskirjasto)
D-vitamiinilisän tarve ei Suomessa koske vain riskiryhmiä, vaan meitä kaikkia! Aurinkoahan ei näillä leveysasteilla ole nähty aikoihin ja jos se sattuu näyttäytymään, päivä pimenee nopeasti. Ravinnosta D-vitamiinia on vaikea saada, sillä sitä on merkittävästi vain kalassa. D-vitamiinia tosin lisätään nestemäisiin maitovalmisteisiin ja levitettäviin ravintorasvoihin, mutta vitaminoitua maitoa pitäisi juoda joka päivä vähintään puoli litraa. Lisäksi kalaa tulisi syödä ainakin kahdesti viikossa. 

uusi-tuotekuva,WEB

Suosituksen laatineen Valtion ravitsemusneuvottelukunnan on arvosteltu luottavan liikaa siihen, että suomalaiset saavat riittävästi D-vitamiinia ravinnostaan. Lisäksi D-vitamiinilisäsuosituksia pidetään liian alhaisina. Esimerkiksi ravitsemusterapeutti Johanna Kaipiainen sekä naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hannu Viertola ottivat vastikään kantaa siihen, että HUS:kaan suositukset eivät riitä nostamaan veren seerumin D-vitamiinipitoisuutta 75 nanomooliin litrassa, mitä pidetään vähimmäistasona. Siihen tarvitaan 50-100 mikrogramman päivittäinen D-vitamiinilisä. (HS 28.12.2020)
Totesin sen itse, kun verestäni mitattiin D-vitamiinipitoisuus noin vuosi sitten. Vaikka nautin 50 mikrogramman D-vitamiinilisän päivittäin, tasoni oli vain 75 nanomoolia eli juuri ja juuri riittävä. D-vitamiinin imeytyminen onkin aina yksilöllistä. Jotta osaisimme nauttia nimenomaan meille tarpeellisen määrän D-vitamiinivalmistetta, kannattaa mittauttaa D-vitamiinipitoisuus verikokeella. Itse aion tehdä sen toistamiseen uuden vuoden alkajaisiksi.

Käytän itse apteekin öljypohjaisia D-vitamiinivalmisteita, joista D-vitamiini näyttäisi imeytyvän parhaiten elimistöön. Yksiselitteistä vastausta imeytymisen eroista ei kuitenkaan ole. Tärkeintä on, että muistaa ottaa D-vitamiininsa joka päivä ympäri vuoden!

Päivän pieni ilo

03.12.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

kaija5,web

Etenkin pääkaupunkiseudulla joudutaan taas elämään koronarajoitusten puristuksessa, mutta on päivässä ainakin yksi ilonaihe – kahvihetki. Miten se voikaan olla niin ihana! Jopa odotus kahvihetkestä kohottaa mielialaa. Kahvi pitää juoda rauhassa. Toiset kaipaavat kahvitteluun hiljaisuutta. Itse voin puhua samalla puhelimessa jonkun ystäväni kanssa, lukea päivän lehteä, kuunnella musiikkia tai kirjoittaa vaikka blogia, mutta minulla ei saa olla kiire mihinkään. Silloin saan kahvihetkestä parhaan nautinnon.

Kahvi antaa sopivan energiaspurtin päivään ja elämä tuntuu kivalta, kun tunnetta vielä boostaa kiitollisuudella. Vireyttä ja valppautta parantavien ominaisuuksiensa lisäksi kahvilla on yllättävän paljon muitakin terveydellisiä vaikutuksia. Kahvi on muun muassa yhteydessä alhaisempaan tyypin 2 diabeteksen riskiin, se voi suojata maksaa ja vähentää sydänkohtauksen riskiä sekä vaikuttaa ikääntyneiden murtumariskiin. Kahvinjuonti on myös yhteydessä pienentyneeseen Alzheimerin taudin riskiin ja parantaa urheilusuorituksia. (Lähde: Duodecim Terveyskirjasto)

Kahvin haittavaikutukset ovat vähäisiä, mikäli sitä juo kohtuullisesti 3-5 kuppia päivässä. Kahvin on huomattu nostavan hieman verenpainetta, mutta vaikutus häviää 2-3 tunnin kuluessa. Jos kahvia juo liian myöhään, se voi aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia ja unettomuutta. Ihmisillä on kuitenkin erilaiset herkkyydet sekä kahvin hyville että lieville haitallisille vaikutuksille. 

Kahvi sisältää monia yhdisteitä, kivennäisaineita ja vitamiineja - varsinkin kaliumia, magnesiumia ja niasiinia eli B3-vitamiinia. Kahvin tärkein fysiologisesti aktiivinen ainesosa on kuitenkin ilman muuta kofeiini. Kofeiinia on myös tablettimuodossa. Tablettien mahdollisista terveysvaikutuksista ei ole tietoa ja makunautinto niistä jää pois, mutta piristävän kofeiinipaukun tableteista kyllä saa. Totesin sen opiskeluaikana, kun luin tentteihin muutamia päiviä putkeen. Kofeiinitabletti puolisen tuntia ennen tenttiä antoi koetukseen lisää virtaa. Kahvia en tuolloin juonut, koska olin varma, että se ei sovi ärtyvälle suolelleni ja kahvi oli mielestäni niin pahanmakuistakin. No, molemmat olettamukset ovat osoittautuneet vääriksi…

Vaikka juonkin nykyisin kahvia vähintään mukillisen päivittäin, kofeiinitabletit ovat silti silloin tällöin käytössä. Nielaisen puristeen, kun en ehdi keittää kahvia, olen lähdössä tapaamiseen ja pitää olla virkeä. Aktiiviselle liikkujalle ja urheilijalle kofeiinitabletti on sallittu piriste, joka voi parantaa suoritus- ja keskittymiskykyä. Kofeiinitabletteja saa ainakin apteekista eikä hinta päätä huimaa. Oma suosikkini on Apteekkarin kofeiinitabletti, jossa on ihana cappuccinon tuoksu. Päiväannos 1 tabletti sisältää 100 mg kofeiinia. 

tuote1,web

Elämää maskin kanssa

30.10.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

maski-3,web

Onko mikään puhuttanut Suomea koko koronapandemian ajan niin paljon kuin maskit? Itse olen luottanut lääkäriystävääni Leenaan, joka on mm. anestesiologian erikoislääkäri ja puhunut maskien puolesta pandemian alusta pitäen. 

Ensimmäisen aallon aikana ongelma vain oli se, että maskejahan ei ollut saatavana. Piti ottaa omat keinot käyttöön. Näppäränä tyttönä päättelin, että pölyimuripussin läpi ei voi päästä pieninkään virus. Taittelin pussin nenän ja suun eteen, sidoin sen tiukasti huivilla kiinni ja astuin kauppaan. Hyvin nopeasti huomasin, että myöskään hiilidioksidi ei päässyt viritelmäni läpi. Pyörtymisen rajamailla hoipuin ulos, kiskaisin maskin pois ja haukoin ilmaa kuin kala kuivalla maalla.

Ulkomaisesta verkkokaupasta tilasin hätäpäissäni polyesterimaskin ja puuvillamaskin. Samoihin aikoihin paikallinen rautakauppa ilmoitti saaneensa erän hengityssuojaimia venttiilillä. Säntäsin heti ostamaan kaksi sellaista. Verkosta hankitut maskit jäivät lopulta käyttämättä, sillä en oikein pystynyt luottamaan niiden laatuun.

Vuorottelin kahdella hengityssuojaimella, kunnes kesän mittaan alkoi erilaisia maskeja virrata markkinoille. Apteekista ostin kertakäyttöisiä kirurgisia suu-nenäsuojaimia. Ne ovat kevyempiä kuin hengityssuojaimet eivätkä jätä painaumia kasvoihin. Pitkätukkaisena saan ne korvalenkkien ansiota paljon helpommin kasvoille kuin hengityssuojaimet, joiden lenkit pitää laittaa korvien taakse pään kautta. FFP2-merkittyinä hengityssuojaimet tosin suodattavat viruksia tehokkaammin kuin kirurginmaskit, joten tilanteen mukaan nekin ovat edelleen käytössä. 

Venttiilin ansiosta hengitys tuntui ensin kulkevan paremmin hengityssuojaimen kuin kirurginmaskin läpi. Puhuminenkin oli helpompaa eivätkä silmälasit huurtuneet. Kun kuulin vinkin nenä-suusuojaimen kuminauhojen ristimisestä korvien taakse, se toimi yhtä hyvin kuin hengityssuojain. Ristikkäin sidotut kuminauhat muotoilevat kanavat maskin sivuille. Hengitysilma kulkee niiden kautta sen sijaan, että se kulkeutuisi ylöspäin silmälasien linsseille. Huulipunakaan huulissa ei enää sotke suojainta, sillä sidonta jättää pienen kuvun suun eteen. VTT:n tuoreen tutkimuksen mukaan kertakäyttömaskit kestävät jopa 10 pesua. Ihan loistavaa, nyt saan suojainjätettäkin vähennettyä!

Mikään maski ei tietenkään voi antaa täydellistä suojaa. Hyödyt riippuvat paitsi maskin laadusta myös siitä kuka, miten ja missä tilanteessa sitä käyttää. New England Journal of Medicine –tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan maskia käyttämällä ”virusannos” voi kuitenkin jäädä vähäiseksi, jolloin oireet voivat olla lievempiä kuin suojaamattomilla. – Mitä isompi määrä virusta, sitä huonommin ihmisen luontainen immuunijärjestelmä pystyy virusta torjumaan. Tämä on tuttu ilmiö myös muista infektioista, sanoo Helsingin yliopiston zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti.

Lisäksi maskit muistuttavat meitä jaetusta vastuusta. Jokaisen omalla käyttäytymisellä on väliä ja jokainen voi vähentää sitä riskiä, että Suomi sulkeutuisi uudelleen.

Auto ja minä

28.09.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

kaija-ja-auto,web

En voisi elää ilman autoa! Tai tietenkin voisin, mutta kovin kurjaa se olisi. Niin paljon mukavuutta autoilu tuo elämääni. Ei tarvitse miettiä aikatauluja eikä pysäkkejä, saa lähteä tai olla lähtemättä. Juuri vapauden tunne on autoilussa ihaninta. Ihan parhaimmillaan se on valoisana kesäiltana, kun käynnistää auton, kaartaa maantielle, laittaa musiikin soimaan, juo hiljakseen kahvia termosmukista – ja antaa mennä. 

Itse ajaminenkin on yllättävän nautinnollista – kunhan sen oppii. Tieni autoilevaksi naiseksi on hyvin tavallinen. Mies ajoi ja minä istuin vieressä. Ajokokemusta ei kertynyt. Kun ryhdyin yrittäjäksi, hoidin työtapaamiset ensin julkisilla kulkuvälineillä. Se osoittautui käytännössä mahdottomaksi. Siinä meni paitsi aivan liikaa aikaa myös hermot. Oli pakko opetella ajamaan autoa. 

Aluksi se oli todella pelottavaa. Auton käyttö ei ollut hallinnassa, liikennesäännöt olivat unohtuneet eikä minulla ollut hajuakaan pääkaupunkiseudun kehäteistä. Navigaattoreita ei ollut, kartanlukutaitoni on onneton ja suuntavaistoni surkea. Jotenkin kuitenkin onnistuin pääsemään aina perille ja sain varmuutta ajamiseen. Autosta tuli vihollisen sijaan yhteistyökumppanini. 

nutrit,web,raj

Tärkeintä autossani on se, että se vie ja tuo minut turvallisesti paikasta toiseen. Auton statusarvolla ei ole minulle mitään merkitystä enkä ole merkkiuskollinen. Jokainen autoni on ollut eri merkkiä kuin edellinen. Jokaiseen olen kuitenkin luonut henkilökohtaisen suhteen ja minulla on hirveän huono omatunto, kun vaihdan vanhan menopelini uuteen. Kiitän sitä yhteisistä matkoista ja toivon, että se päätyy hyvään kotiin.

Autosta on tullut minulle vähitellen monitoimitila, jonka siisteys on vähän sinne päin. Toisella takapenkillä on lapsenlapseni turvaistuin ja toisella yhteishuoltajuuskoirani Maunon paikka. Etupenkillä on vähintäänkin ostoskassi, sateenvarjo, muistilappuja, kynä, kännykkä, kampa, käsivoidetta, hajuvettä ja naposteltavaa. Purtava vaihtelee, mutta vakiokalustoon on jo vuosikausia kuulunut juotava ravinnontäydennysvalmiste Nutridrink. Se on mainio tuote, kokonainen pieni ateria, joka torppaa nälän noin kahdeksi tunniksi. Olen kirjoittanut siitä parissa aikaisemmassakin blogissani, koska sarja on käyttötarkoituksineen ja makuineen niin kätevä.

Vielä sananen autoilun päästöistä. Ilman muuta autoilu on ympäristölle haitallista. Mutta mikä ei olisi? Muun muassa pikamuodin hiilijalanjälki on osoittautunut suuremmaksi kuin kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen yhteensä. Pelkkä yksittäinen Google-hakukin tuottaa seitsemän grammaa hiilidioksidia. Ajoneuvotekniikka kuitenkin kehittyy jo EU:n tiukentuvien päästörajoitusten takia vaihtoehtoisiin ja energiatehokkaampiin ratkaisuihin. Luotan siihen ja teen ympäristön puolesta muutoin kaiken sen minkä voin. 

Koronan läpikäyneitä lähipiirissä

25.08.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

uusin-H+H,web2

Kuten tiedämme, korona on tullut osaksi ihmisten arkea kaikkialla. Silti virus voi jäädä vähän kaukaiseksi ennen kuin joku lähipiiristä sairastuu siihen. Itse tunnen kahdeksan koronan läpikäynyttä. Ensimmäinen ystäväni sai viruksen paljon puhutussa Naistenpäivän konsertissa Helsingin Musiikkitalossa. Se pysäytti. Siunailin varmaan sata kertaa, että en sittenkään mennyt konserttiin, vaikka se oli kalenterissa.

Seuraavan ystäväni sairastuminen ei ollut enää järkytys. Sitten sairastui peräti kokonainen perhe; Helena ja Harri, heidän kolme aikuista lastaan ja yhden lapsen puoliso! Itse he ottivat asian rauhallisesti. – Elämässä nyt vaan tulee eteen yhtä ja toista. Luotimme suomalaiseen terveydenhuoltoon.

Mutta mennään altistumisen alkulähteille, tarkkaan ottaen huhtikuun 5. päivään, jolloin vietetään perheen nuorimman lapsen Helmiinan syntymäpäiviä. Juhlat pidetään vanhempien kotona ja paikalla on vain kuuden hengen ydinjoukko. Halailut jätetään väliin, käsiä pestään ahkerasti ja hihaan muistetaan yskäistä. Turvavälejä ei pidetä, sillä pandemian alkuvaiheessa niiden merkitystä ei vielä hirveästi korosteta.

ruoka,blogiin,raj

Seuraavana päivänä perheen Anna-tyttärelle nousee kuume. Koronatesti on positiivinen. Anna on sairaanhoitaja, joten altistumisen voisi kuvitella lähteneen hänestä. Varmuudella sitäkään ei tiedetä. Viikon sisällä juhlista kaikki paikalla olleet sairastuvat. Perheen pojan Oton oireet ovat lievimmät; pelkkää nuhaa. Helmiinalla on puolestaan vain kovaa yskää. Lisäksi nuorilla menee yhtä lukuunottamatta maku- ja hajuaisti. Helenan kuume nousee yli 38 asteen, hänellä on lihassärkyä ja ripuli. Harri potee samoja oireita, joskaan kuume ei nouse korkealle. Hänellä on myös kova yskä, painon tunne rinnassa, pahoinvointia ja päänsärkyä. 

Kaikki käyvät koronatestissä, mutta Helmiinan testi on negatiivinen. Silti hänkin sairasti koronan. Viruksen oireissa ei siis ole mitään sääntöä. Kaikki sairastavat eri tavalla eikä testikään näytä aina oikeaa tulosta. – Monen maan käytäntö mitata kuume koronan toteamiseksi on täysin turha, koska kaikilla lämpöä ei tosiaan ole, Helena sanoo.

Itse sairaus kesti perheellä noin kaksi viikkoa. Koronaanhan ei ole varsinaista lääkettä, mutta vanhemmat lievittivät kuumetta sekä lihas- ja päänsärkyä parasetamolilla. Se toimi hyvin. Haju- ja makuaistin puutetta korvattiin ruoan houkuttelevalla ulkonäöllä ja kauniilla asettelulla. – Muuten ei olisi pystynyt syömään, Helmiina kertoo.

Taudista palautuminen vei kaikilla vielä toiset kaksi viikkoa. Se tuntui uupumuksena ja voimattomuutena. – Onneksi kuitenkin selvisimme koronasta näin vähällä ja onneksi emme silloin tienneet vakavista tautitapauksesta. Saimme apua ruokakaupassa käymiseen ja koirien lenkittämiseen ja kannustavat tsempit ilahduttivat, Helena ja Harri kiittelevät. Varotoimenpiteet jatkuvat kuitenkin edelleen. – Vaikka meillä on immuniteetti tälle koronamuodolle, voimme silti kantaa virusta käsissämme ja tartuttaa muita. Käsienpesu tai käsidesi tarvittaessa on siis todella tärkeää ihan kaikille!, Helena muistuttaa. – Ja pitäkää ne turvavälit, hän kehottaa vielä.

 

Portailla

28.07.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

Pääkaupunkiseudulle on parin viime vuoden aikana noussut nopeaan tahtiin korkeita ja komeita kuntoportaita kansalaisten käyttöön. Minunkin lähialueeltani löytyy sellaiset. Koiralenkillä olen monesti kävellyt niiden ohi – siis ohi, koska en ole ajatellut kuntosalikävijänä tuota treeniä tarvitsevani. 

Kun korona sulki salit, päätin minäkin lopulta kokeilla portaita. Koira oli mukana. Komensin sen jolkottamaan portaiden viereen väylää tukkimasta. Koska olin käynyt kuntosalilla nelisen vuotta putkeen keskimäärin 2 kertaa viikossa, arvelin, että kyllä kai minulla sentään kohtalainen kunto on. Niinpä lähdin reippaasti etenemään portaita juosten. Ensimmäisellä tasanteella olin suurin piirtein puolikuollut. Koira sen sijaan oli jossain välissä luikahtanut portaille ja kipittänyt kevyesti ylätasanteelle. Kun se huomasi emäntänsä vauhdin hiipuneen, se juoksi iloisesti minua vastaan ja raahauduin viimeisillä voimillani koiran perässä maaliin.

Alastulomatkalla puhaltelin uupumustani autolle saakka – ja vielä autossakin. Kotona lysähdin saman tien sohvalle. Koira oli elämänsä kunnossa.

Seuraavalla porrastreenikerralla päätin vahingosta viisastuneena kävellä portaat verkkaista, mutta vakaata vauhtia. Kaksi kertaa ylös, kaksi kertaa alas. Eihän tämäkään hengästymättä mennyt, mutta sen verran tuntui olevan voimia jäljellä, että olisin voinut vetää kolmannenkin kierroksen.

Kotona huomasin, että porrastreenin vaikutukset eivät sittenkään jääneet pelkkään hengästymiseen. Reiteni tärisivät. Seuraavana aamuna pohkeita jomotti. Muistin, että lääkekaappiini oli jostain syystä kulkeutunut lihasgeeli, jota en kuitenkaan ollut koskaan käyttänyt. Suhtaudun vähän varauksella paikallisten voiteiden tehoon kivun lievityksessä, koska niiden vaikutus ulottuu lähinnä lihasten pintakerroksiin. Koska treenikipu on käsittääkseni juuri pintakudoksissa ja ns. itseaiheutettu vaiva, päättelin, että nyt lihasgeeli saattaisi toimia. Sehän olikin miellyttävä tuote! Geelin sisältämä mentoli viilensi pohkeitani pitkään ja jomotus hellitti nopeasti. 

Käyttämäni valmiste on Synomax Lihasgeeli, joka on ns. CE-merkitty lääkinnällinen laite. Plussaa geeli saa siitä, että siinä ei ole Itämeren kaloille haitallisia ainesosia. Vastaavantapaisia lääkkeettömiä valmisteita ovat myös mm. Ice Power –kylmähoitotuotteet sekä Perskindol-kylmä-lämpötuotteet. Synomax Lihasgeelissä ei myöskään ole vesistöjä pilaavia mikromuoveja. Sekin on peukun arvoinen asia.

maukka-ja-geeli2,web

Lääkkeet ja aurinko

24.06.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

rannalla,web

Tapahtuu vappuaattona: koska isommat kokoontumiset on koronan takia kielletty, istumme ystäväni kanssa hänen pihallaan. Kuohuvia kilistellään ja puhe pulppuaa. Vaikka on kylmä eikä ilman toppatakkia tarkene, aurinko kuitenkin paistaa. Miten ihanalta sen valo ja lämpö tuntuukaan pitkän, pimeän ja sateisen talven jälkeen – varsinkin juhlatunnelmalla kuorrutettuna! Ei tule mieleenkään kääntää katsetta välillä varjoon.

Kotiin tullessani melkein pelästyn peilikuvaani. Näytän ihan saunassa käyneeltä ja kasvoni punoittavat selvästi! Samoin ne osat käsivarsista, jotka olivat alttiina auringolle hihojen käärimisen jäljiltä. En ymmärrä yhtään. Kuulun kolmanteen ihotyyppiin, joka kestää aurinkoa suhteellisen hyvin, palaa joskus ja ruskettuu herkästi. En ole koskaan polttanut ihoani Suomessa keväällä ja hyvin harvoin kesälläkään. 

lääkkeet,web

Aamulla mieleeni juolahtaa, voisiko antibioottikuurilla olla osuutta asiaan. Alan saman tien googlata nettiä ja sieltähän ihon palamisen syy paljastuu! Tietyt lääkeaineet, joiden kemiallisessa rakenteessa on valoon reagoivia osia, voivat todellakin herkistää ihon UV-säteilylle. Juuri minun käyttämäni antibiootti löytyy listalta. Tunnustettakoon, että en lue lääkkeiden pakkausselosteita erityisen tarkasti. Siinä varoitus olisi todennäköisesti mainittu.

Jos joudut lääkekuurille tai käytät lääkkeitä säännöllisesti, selvitä siis altistavatko ne ihosi auringonvalolle. Nopeimmin se hoituu kysymällä asia apteekissa samalla, kun ostat lääkkeen. Joidenkin antibioottien lisäksi yhteisvaikutuksia auringon kanssa voi olla muutamilla geelimuotoisilla tulehduskipulääkkeillä, tietyillä suun kautta otettavilla aknelääkkeillä, sydän- ja verenpainelääkkeistä eräillä nesteenpoistolääkkeillä sekä syöpälääkkeillä. Myös eteerisillä öljyillä ja joillakin rohdoksilla, kuten mäkikuismalla voi olla aurinkovaikutuksia.

Yleisimmin aurinko aiheuttaa lääkkeen kanssa ärsytystyyppisen lääkevaloihottuman. Ihottumaan liittyy punoitusta, kutinaa ja kirvelyä. Voimakkaassa valolääkereaktiossa iho saattaa palaa pahasti ja siihen voi tulla rakkuloita. Ihottuma-alueelle voi myös jäädä tummaa pigmettiä kuukausiksi. 

Joskus ihoreaktiot tulevat vasta parin päivän viiveellä.Yksilölliset tekijät vaikuttavat aina lääkkeiden aiheuttamaan herkistymiseen auringossa. Kaikki eivät saa lääkkeistä lainkaan oireita ja oireiden vahvuus voi vaihdella suuresti. Myös lääkkeen annostuksella ja UV-säteilyn voimakkuudella on vaikutusta. Itselläni iho pelkästään punoitti ja se näkyi nopeasti.

Valoherkkyys ei onneksi jää pysyväksi. Ihokin paranee itsestään parissa päivässä tai viimeistään kahdessa viikossa lääkkeen käytön lopettamisesta. Pidäthän kuitenkin mielessä, että mikäli iho pääsee kerran palamaan, se muistaa sen aina ja palaa helposti uudelleen. Jos et halua suojata ihoasi vaatteilla säteilyltä, älä koskaan unohda käyttää aurinkovoiteita!

Pieni paratiisi pihalla

26.05.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

ruusa,web,raj

Muutin nykyiseen talooni kesällä 2015. Pihalta siirretty leikkimökki oli jättänyt nurmikkoon ruman tilan ja pähkäilin arkkitehtipojalleni, että mitähän tuohonkin laittaisi tilalle. – Mikset hankkisi siihen kasvihuonetta?, sanoi poika. Aivan loistava idea! Innostuin siitä heti

Uuden kotini ensimmäisenä kesänä kasvihuoneelle rakennettiin katukivistä pohja. Sen jälkeen aloin googlailla sopivaa mallia sen päälle. Tähtäimessä oli tukeva lasimökki, joka kestää tuulet ja tuiskut. 

Juliana-niminen kasvihuone on osoittautunut pihani parhaaksi hankinnaksi. Olen edelleen aivan rakastunut siihen! Pienellä paratiisillani on käyttöä kaikkina vuodenaikoina. Keväällä ja kesällä puuhastelen siellä kasvien ja kukkien parissa ja juon siellä usein aamukahvit, koska sinne paistaa aurinko aamullakin. Lisäksi on ihana istua iloisten värien ja hurmaavien tuoksujen keskellä! Kesäkauden jälkeen sisustan kasvihuoneeni vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan. Pikku paviljonkini pukeutuu vähintäänkin joulu-, pääsiäis- ja vappuasuun. 

Olen istuttanut kasvihuoneeseeni tomaattia, kurpitsaa, kurkkua, lehtikaalia ja persiljaa. Kurpitsa olisi tarvinnut supervahvaa maata, joten sato jäi saamatta. Lehtikaali kukoisti ensin, mutta sitten joku ötökkälaji löysi sen ja nakersi lehdet täyteen reikiä. Persilja ja tomaatti pärjäävät kasvihuoneessa hienosti. Uusin tuttavuuteni viime kesältä on kurkku – ja vieläpä Kiinalainen käärmekurkku. Se on kerrassaan valloittava viljeltävä! Kurkun kasvuvoima on uskomaton. En tiedä kuinka pitkälle se kurottaisi ellei kasvihuoneen katto tulisi vastaan. Vahvoihin varsiin ilmestyy kauniita, keltaisia kukkia, joista osa alkaa puskea satoa. Kun pieni kurkkuvauva pääsee vauhtiin, se kasvaa kaksi senttiä yössä. 

Hoidotta eivät viljeltävät kuitenkaan syötävää tuota. Maata on möyhennettävä, lannoitettava ja kasteltava. Lisäksi taimet tarvitsevat tukea ja liikaa rehoitusta pitää harventaa. Puuhastelen kasvien parissa paljain käsin, koska tykkään tuntea luonnon kosketuksen - siitäkin huolimatta, että käsiini ilmaantuu aika ajoin pieniä haavoja ja niiden iho kuivuu, rohtuu tai halkeilee. 

kurkut,web

Pieniin iho-ongelmiin olen käyttänyt kolmea apteekista saatavaa voidetta. Jokainen niistä sisältää erilaisia vaikuttavia aineita.

1. Monelle tutussa Bepanthen-voiteessa* on ihon uudistumista edistävää B5-vitamiinin esiastetta eli dekspantenolia.

2. A-Derma-sarjan Dermalibour+ Repairing Cream sisältää ärsytystä hillitsevää Rhealba-kauranversouutetta sekä kupari-sinkkiyhdistettä, joka rauhoittaa ja korjaa ihoa nopeasti.

3. Avènelta pieniin iho-ongelmiin löytyy Cicalfate Repair Cream –niminen voide. Siinä on kaikkien Avène-tuotteiden tapaan rauhoittavaa terveyslähdevettä. Vaurioitunutta ihoa korjaa voiteen sisältämä sukralfaattI. 

Joku näistä mainioista valmisteista on saanut käteni aina kuntoon enkä ole tähän mennessä joutunut käyttämään hiostavia puutarhahanskoja.

tuotekuva,web

* Bepanthen edesauttaa pienten iho- ja limakalvovaurioiden paranemista. Vaikuttava aine on dekspantenoli. Älä käytä valmistetta, mikäli olet yliherkkä jollekin valmisteen ainesosalle. Lue pakkausseloste. Bayer Oy.

 

Mauno ja punkit

23.04.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

pihdit,käs

Yhteishuoltajuuskoirani Mauno sai ensimmäisen punkkisuojansa huhtikuun alkupuolella. Normaalisti se olisi riittänyt, mutta nyt oltiin miltei myöhässä. Poikkeuksellisen lämmin ja sateinen talvi on nimittäin pitänyt puutiaiset paikoitellen liikkeellä lähes läpi vuoden. 

Aluskasvillisuudessa ja korkeassa heinikossa väijyvvä silmätön otus havaitsee uhrinsa kasvillisuuden liikkeen perusteella. Sieltä se takertuu hetkessä ohikulkevan eläimen karvoihin. Tunnustettakoon, että pidän Maunoa vapaana taajamien metsä- ja puistoalueilla vastoin kaikkia sääntöjä, koska se kerta kaikkiaan rakastaa juoksemista! Sillä perusteella pikku-ukkelin voisi kuvitella olevan suuremmassa punkkivaarassa kuin sen kytketyt lajitoverit. Maunon meno on kuitenkin sen verran vauhdikasta, että tuskin punkki ehtii edes reagoida ohikiitävään koiraan. Toki Mauno pysähtyy heinikkoon tarpeilleen tai jonkun hurmaavan hajun lamauttamana, mutta niinhän tekevät hihnan päässä kulkevat koiratkin.

Koira kuin koira tarvitsee punkkisuojan, sillä kuten tiedetään, lemmikkikin voi sairastua puutiaisten levittämiin tauteihin. Useimmiten koira kuitenkin selviää punkin puremasta oireitta. Vain arviolta 5-10 % saa borrelioosin tai anaplasmoosin, joka on toinen punkkivälitteinen sairaus lemmikeillä. Suuremmassa vaarassa ovatkin lemmikkien omistajat. Koiran turkissa harhaileva ötökkä kun voi päätyä sänkyyn tai sohvalle, josta se löytää tiensä ihmisiholle. 

Apteekissa on puutiaisten estoon erilaisia valmisteita muun muassa suihkeina, valeluliuoksina ja suun kautta annettavina tabletteina. Osa lääkkeistä karkottaa ja osa tappaa puutiaisen. Maunolle olemme antaneet Exspot-nimistä liuosta, joka sopii myös paksu- ja pitkäturkkisille koirille. Kaikista lääkkeistä voi tulla sivuvaikutuksia, joten jos koira saa jostain valmisteesta reaktion, kannattaa kokeilla toista tuotetta.

Säännöllisestä punkkisuojauksesta huolimatta Maunon iholta löytyy joka kesä jokunen verenimijä. Tavallisesti puutiainen on kiinnittynyt koiran kuonoon lähelle silmiä. Itse olen poistanut Maunon punkit jo parikymmentä vuotta sitten ostamillani tukevilla pihdeillä. Tänään apteekista löytyy muitakin malleja punkkilassoista punkkirautoihin.

Punkki pitäisi nykytiedon mukaan nostaa ihosta napakalla otteella, mutta en ole saanut sitä onnistumaan. Kiertämällä homma sen sijaan hoituu hyvin. Irrottamistavoista huolimatta punkin suuosia jää aina ihon sisälle. Eläinlääkäreiden mukaan siitä ei tarvitse välittää, sillä koiran elimistö hajottaa ne kyllä. 

maukka1,raj

Sen sijaan punkki pitää muistaa hävittää huolellisesti. Elävänä ulos heitetty puutiainen voi nimittäin toisinaan kiinnittyä uudelleen. Lisäksi se saattaa tuottaa veriateriansa turvin lähiympäristöön joukon nälkäisiä jälkeläisiä. Itse olen heittänyt punkin wc-pönttöön ja vetänyt sen pari kertaa alas. Lopuksi kurkkaus perään, jotta vesi on varmasti vienyt verenimijän.

1 2 3