Kesää ja aurinkoa odotellessa

25.05.2021 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

kaijakesä

Kevät on hurmaavaa aikaa, mutta kesä on kuitenkin lempivuodenaikani. Siis sellainen kesä, jossa aurinko paistaa ja lämpömittari nousee runsaan 20 asteen tuntumaan. Hellekään ei minua rasita enkä ihotyyppini ansiosta yleensä pala Suomen auringossa. 

Olisinko palanut koskaan kotimaassa, jos en aikoinaan olisi polttanut olkapääni ja dekolteeni etelässä? Mitä lähempänä päiväntasaajaa ollaan, sitä suurempi riski on vaaleaihoisella nimittäin saada auringonpolttama. Kurjintahan auringonpolttamissa on se, että iho muistaa vauriot loppuelämän ja palanut iho palaa jatkossa herkemmin uudelleen – myös minulla. Vahingosta viisastuneena yritän muistaa suojata vähintääkin nuo pari kertaa palaneet kohdat kehossani aina auringossa. 

Tiesitkö, että iho voi palaa myös ikkunan läpi eivätkä hiukset välttämättä suojaa päänahkaa palamiselta? Jos istuu varjossa, kannattaa muistaa, että UV-säteet heijastuvat vedestä, hiekasta ja lumesta. Uidessakin voi siis palaa, vaikka sää olisi pilvinen.

Kaikessa kosmetiikassa – myös aurinkovoiteissa komppaan korkealle sellaiset tuotteet, jotka eivät kuormita vesistöjä jäämillään. Maailman vesistöihin nimittäin huuhtoutuu vuosittain hurjat 15 000-20 000 tonnia aurinkovoiteita, mikä saastuttaa meriä ja vahingoittaa koralliriuttoja sekä eläin- ja kasviplanktoneja.

Viime keväänä löysin apteekista Avènen oranssin sarjan aurinkosuojat, jotka eivät sisällä vesistöjä vahingoittavia silikoneja eivätkä niiden aurinkofiltterit liukene veteen. Skin Protect-Ocean Respect-merkki on osoituksena siitä, että Avène on sitoutunut minimoimaan ympäristökuormitukset. Merkki löytyy jo oranssin sarjan tämän kevään aurinkosuojainnovaatiosta ja se on jatkossa tulossa muihinkin sarjan tuotteisiin.

avene-kuva,web,rajat

Kevään tulokas, Avène Intense Protect SPF50+ -aurinkovoide sisältää täysin uuden TriAsorBTM-aurinkofiltterin. Filtteri suojaa ihoa UVA- ja UVB-säteiden lisäksi näkyvältä, siniseltä valolta, jonka haitoista on alettu puhumaan vasta viime aikoina. Kevyt, hajusteeton, vedenkestävä ja erittäin nopeasti imeytyvä voide on testattu sekä ihotauti-, silmä- että lastenlääkäreiden valvonnassa ja se sopii koko perheelle, myös yli 6 kuukauden vauvoille ja raskaana oleville.

Vinkki:Joissakin hajuvesissä ja kosmeettisissa tuotteissa voi olla auringolle herkistäviä aineita, kuten psoraleeneja, tervaa, myskiä, ambraa tai perunbalsamia. Kannattaa tarkistaa tuoteselosteet ja jättää näitä ainesosia sisältävät tuotteet hyllylle auringossa oleilun ajaksi.

Blogiin ei liity kaupallista yhteistyötä.

Hiushuolia

26.04.2021 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

hiushuolia2

Minulla on tyypillisen kantasuomalaisen tyypillinen suomitukka. Värikin on tyypillinen. Lapsena hiukseni olivat vaaleat. Vähitellen ne kuitenkin alkoivat muuttua tylsän maantienvärisiksi. Hiuslaatu on mitä tyypillisin – hento ja lasinen, vaikka hiuksia onkin määrällisesti melko paljon. Tukka ”lässähtää” helposti ja on etenkin pipokautena kamalan sähköinen. 

Hiukseni myös rasvoittuvat varsin nopeasti. Silti päänahkani on kuiva. Vuosikausia tosin luulin, että päänahassani pesii tali-ihottumasta aiheutuva hilse. Tali-ihottuman puolestaan aiheuttaa päänahan rasvaisuus. Vasta muutamia vuosia sitten luin jostain, että hilse voikin johtua liian kuivasta päänahasta. Kuiva hilse näkyy hienona pölynä, kun taas rasvaisen hilseen tunnistaa suurista, kellertävistä hiutaleista. Kuivaan päänahkaan liittyy usein myös kutina. Pakkanen, auringonvalon vähäisyys ja kuiva huoneilma kuivattavat helposti päänahkaa ja voivat saada sen hilseilemään erityisesti talvisin. Todellakin, ihan kuin kuvaisi minun päänahkaani.

seerumit,web

Varmistuin omadiagnoosistani kokeilemalla apteekin kosmetologin suosittelemaa hiusseerumia. Tosin tämä Vichyn Dercos-sarjan Ultra Soothing Scalp -seerumi jäi pariksi vuodeksi kaapin nurkkaan, koska silloisen nurinkurisen käsitykseni mukaan seerumithan ovat kasvoille tarkoitettuja tehotiivisteitä. Jostain syystä päädyin lopulta käyttämään tuotetta ja sehän toimi kuin taikaiskusta! Kutina loppui saman tien ja pysyi poissa pitkään. 

Ilmeisesti muutkaan suomalaiset eivät oikein ole sisäistäneet ajatusta, että päänahkaa voi hoitaa kuten kasvoja, koska tuo hiusseerumi poistui Suomen apteekeista. Tilalle on onneksi tullut Vichy Dercos Densi-Solutions –seerumi. Tämä seerumi ei hoida kuivaa päänahkaa, mutta tuuheuttaa tukkaa paremmin kuin yksikään lukemattomista volyymituotteista, joita olen vuosien mittaan hiuksiini käyttänyt!

Kuivaan ja kutisevaan päänahkaan löysin apteekista puolestaan mainion Ducray Sensinol –seerumin. Molemmista seerumeista on tullut vakiotuotteitani ja käytän niitä vaihdellen lähinnä päänahan kunnosta riippuen. Kumpaankin sarjaan kuuluu myös shampoo.

Vinkki:Vichy Dercos Densi-Solutions –seerumi on siitä erityinen tuote, että sen tuuheuttava vaikutus vahvistuu jonkin verran jokaisella käyttökerralla noin kahden viikon ajan. Seerumin käyttöä ei siis kannata lopettaa, jos hiuksiin ei heti tunnu tulevan volyymia.

 

Blogiin ei liity kaupallista yhteistyötä.

Rakkaudesta koiraan

25.03.2021 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

maukka,sydän,web

Rajoitusten ja halipulan hyydyttämässä korona-Suomessa koirien merkitys on entisestään kasvanut. Kennelliiton mukaan korona on synnyttänyt varsinaisen koirabuumin ja pentuvälityksestä menee heti kaikki mitä sinne tulee. 

Minun elämääni koira kuului jo lapsuudenperheessä. Ensin meille tuli kiinanpalatsikoira Dixie ja sen poismenon jälkeen Suomenajokoira Roope. Rodut eivät voisi olla kauempana toisistaan, mutta molempia rakastimme kovasti. Omaa perhettäni ilahdutti lähes 16 vuoden ajan Hertta-lagotto. Kun Hertasta aika jätti, elämääni tipahti kuin taivaasta nykyinen yhteishuoltajuuskoirani Mauno, jota hoivaamme vuoroviikoin naapurini Christan kanssa. Hurmaava Mauno-cotton on esiintynyt usein blogeissani vähintääkin mallipoikana. 

Mutta miten pieni koira voi saada niin suuren sijan ihmisen sydämessä? Kirjoitin vuosia sitten Viva-lehteen laajan juttukokonaisuuden koirista, johon haastattelin myös silloista Helsingin yliopiston fysiologisen psykologian dosenttia Ilkka Linnankoskea. Linnankosken valaisevat näkemykset ovat kirkkaana mielessäni vieläkin! ”Koira on inhimillinen, mutta ei liian inhimillinen. Esimerkiksi apinoissa ihminen näkee liikaa omia piirteitään. Kani taas on kaunis ja sitä on miellyttävä silittää, mutta se ei ole inhimillinen”, hän sanoi. Miten totta!

Linnankosken mukaan koira on kuin pieni lapsi, joka on riippuvainen aikuisten hoivasta. Riippuvaisuus on puolestaan hyvin palkitsevaa. Se saa ihmiselle tunteen tärkeänä ja toivottuna olemisesta. Koira myös pystyy tunkeutumaan ihmisen tunnemuurin läpi osoittamalla välittömästi ja aidosti kaikki tunteensa. Se saa estyneimmänkin ihmisen ainakin hymyilemään.

purutikut,raj,web

Koirat ja pikkulapset ihminen hyväksyy sellaisina kuin ne ovat. Aikuisiän ihmissuhteissa on toisin. Parisuhteilta odotetaan Linnankosken mukaan tavattoman paljon. ”Ihmisten välillä on paljon pettymyksiä ja usein jotain vaikeaa. Koirien kanssa on yksinkertaista”. Päinvastoin kuin ihminen koira ei vaadi mitään eikä sen kiintymys riipu ulkoisista seikoista. Koira pysyy ihmisen rinnalla hyvinä ja huonoina aikoina.” 

En voisi olla enempää samaa mieltä! Jokainen koiristani on ollut ja on iso osa elämänkaartani, johon kuuluu paljon yhteisiä kokemuksia ja joista voi olla vain kiitollinen.

Vinkki: Myös apteekista löytyy koirille hyvänmakuisia puru- ja makupaloja, jotka vähentävät plakin muodostumista hampaissa ja ehkäisevät pahan hajuista hengitystä. Jotta koira ei kyllästy pureksimaan niitä, kannattaa vaihdella tuotteita. Toimii hyvin Maunolla!

Luottotuote silmänympäryksille

17.02.2021 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

widmer,WEB

Kosmetiikkateollisuus kehittää jatkuvasti uusia tuotteita kuluttajien käyttöön. En erityisemmin seuraa tarjontaa, mutta tykkään silti välillä vaihdella voiteita mikäli joku niissä herättää kiinnostukseni. Se saattaa olla vaikka pelkästään kiva pakkaus.

kaija,web

Joku voiteista jää kertakokeiluun, joku pidempään käyttöön. Vain yksi tuote on päässyt pysyvästi kosmetiikkavalikoimaani. Se on Louis Widmerin Eye Contour Cream –silmänympärysvoide. Olen ostanut vuosien aikana lukemattomia silmänympärysvoiteita. Jotkut ovat olleet liian tuhteja, jotkut liian kevyitä. Geelit eivät käy minulle ollenkaan – ne päinvastoin saavat silmänympärysihoni rypistymään. Niinpä olen aina palannut luottotuotteeseeni. Widmerin Eye Contour Cream on sopivan täyteläinen ja kosteuttava ja hulahtaa hetkessä aamuryppyiseen silmänympärysihooni. Voiteen aktiiviaineita ovat biostimuliinit (aminohapposeos), A- ja E-vitamiinit sekä pantenoli. Valmistajan mukaan tuotteen vesi/öljyemulsio mahdollistaa hoitavien ainesosien imeytymisen ihon syvempiin kerroksiin. Ainakin omalla kohdallani lupaus pitää. Ihmeesti ryppyni silmien alla siliävät, kun töpöttelen niihin Eye Contour Creamia.

Levitän voidetta reilusti koko luomen alueelle, alas ja ylös. Ensin sivellen, sitten taputellen. En oikein ymmärrä suositeltua nuppineulanpään kokoista määrää. Ei se ainakaan minulle riitä. – Neuvo nuppineulanpään kokoisen tipan laittamisesta silmien ulkonurkkaan liikkuvaa luomea välttäen on vanhentunutta tietoa, kirjoittaa myös stylisti ja meikkitaiteilijaguru Outi Broux.

Widmer kehottaa käyttämään silmänympärysvoidetta iltaisin ihon puhdistuksen jälkeen, mutta minä tarvitsen sitä kyllä ennen kaikkea aamuisin. Saatan taputella Eye Contour Creamia myös päiväsaikaan, mikäli silmänympärysiho näyttää kuivalta - ja varsinkin, jos olen menossa johonkin tilaisuuteen. Siitä syystä minulla on apteekista vuosien mittaan saatuja Eye Contour Cream –näytetuubeja aina meikkilaukussani. Normikokoinen voidepurkki on 30 ml:n kokoinen ja sitä on saatavana sekä hajusteettomana että miedosti hajustettuna. Eye Contour Creamia voisi käyttää myös kuuriluonteisena tehovoiteena koko kasvoille ja kaulalle. Itse haluan jättää nuo alueet voidekokeiluilleni ja nollata aivoni ajattelemaan hetkeksi ihan vain kosmetiikkaa. 

Vinkki: Silmänympärysvoide sopii mainiosti siveltäväksi myös huulenympärysiholle, joka sekin rypistyy silmäkulmien lailla.

D-vitamiinia kaikille, mutta miten paljon?

13.01.2021 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

Kaija,-Maukka,-talvi,web

Helsingin ja Uudenmaan – ja Suomen suurin sairaanhoitopiiri HUS antoi joulukuussa suosituksen normaalioloja isommasta D-vitamiinilisästä riskiryhmille, koska vitamiinin puutoksen yhteydestä vakavaan keuhkoinfektioon on lisääntyvässä määrin tietoa. Riskiryhmiä ovat yli 70-vuotiaat sekä ympärivuotisessa laitoshoidossa olevat ja tummaihoiset aikuiset, joille HUS suosittelee 20 mikrogrammaa D-vitamiinia vuorokaudessa. Jos näihin ryhmiin kuuluvien painoindeksi on yli 30, on päivittäinen D-vitamiinilisäsuositus 50 mikrogrammaa. 
Miksi juuri nämä ihmiset kuuluvat riskiryhmiin? Ikääntyminen ja tumma iho heikentävät selvästi ihon kykyä tuottaa D-vitamiinia auringosta. Lisäksi ikäihmiset oleskelevat paljon sisätiloissa ja pukeutuvat usein ulkonakin peittävästi, jolloin auringon UVB-säteily ei pääse iholle. Ylipainoisilla vain noin puolet saadusta D-vitamiinista imeytyy vereen. Loppu menee rasvaan. (Duodecim Terveyskirjasto)
D-vitamiinilisän tarve ei Suomessa koske vain riskiryhmiä, vaan meitä kaikkia! Aurinkoahan ei näillä leveysasteilla ole nähty aikoihin ja jos se sattuu näyttäytymään, päivä pimenee nopeasti. Ravinnosta D-vitamiinia on vaikea saada, sillä sitä on merkittävästi vain kalassa. D-vitamiinia tosin lisätään nestemäisiin maitovalmisteisiin ja levitettäviin ravintorasvoihin, mutta vitaminoitua maitoa pitäisi juoda joka päivä vähintään puoli litraa. Lisäksi kalaa tulisi syödä ainakin kahdesti viikossa. 

uusi-tuotekuva,WEB

Suosituksen laatineen Valtion ravitsemusneuvottelukunnan on arvosteltu luottavan liikaa siihen, että suomalaiset saavat riittävästi D-vitamiinia ravinnostaan. Lisäksi D-vitamiinilisäsuosituksia pidetään liian alhaisina. Esimerkiksi ravitsemusterapeutti Johanna Kaipiainen sekä naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hannu Viertola ottivat vastikään kantaa siihen, että HUS:kaan suositukset eivät riitä nostamaan veren seerumin D-vitamiinipitoisuutta 75 nanomooliin litrassa, mitä pidetään vähimmäistasona. Siihen tarvitaan 50-100 mikrogramman päivittäinen D-vitamiinilisä. (HS 28.12.2020)
Totesin sen itse, kun verestäni mitattiin D-vitamiinipitoisuus noin vuosi sitten. Vaikka nautin 50 mikrogramman D-vitamiinilisän päivittäin, tasoni oli vain 75 nanomoolia eli juuri ja juuri riittävä. D-vitamiinin imeytyminen onkin aina yksilöllistä. Jotta osaisimme nauttia nimenomaan meille tarpeellisen määrän D-vitamiinivalmistetta, kannattaa mittauttaa D-vitamiinipitoisuus verikokeella. Itse aion tehdä sen toistamiseen uuden vuoden alkajaisiksi.

Käytän itse apteekin öljypohjaisia D-vitamiinivalmisteita, joista D-vitamiini näyttäisi imeytyvän parhaiten elimistöön. Yksiselitteistä vastausta imeytymisen eroista ei kuitenkaan ole. Tärkeintä on, että muistaa ottaa D-vitamiininsa joka päivä ympäri vuoden!

Päivän pieni ilo

03.12.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

kaija5,web

Etenkin pääkaupunkiseudulla joudutaan taas elämään koronarajoitusten puristuksessa, mutta on päivässä ainakin yksi ilonaihe – kahvihetki. Miten se voikaan olla niin ihana! Jopa odotus kahvihetkestä kohottaa mielialaa. Kahvi pitää juoda rauhassa. Toiset kaipaavat kahvitteluun hiljaisuutta. Itse voin puhua samalla puhelimessa jonkun ystäväni kanssa, lukea päivän lehteä, kuunnella musiikkia tai kirjoittaa vaikka blogia, mutta minulla ei saa olla kiire mihinkään. Silloin saan kahvihetkestä parhaan nautinnon.

Kahvi antaa sopivan energiaspurtin päivään ja elämä tuntuu kivalta, kun tunnetta vielä boostaa kiitollisuudella. Vireyttä ja valppautta parantavien ominaisuuksiensa lisäksi kahvilla on yllättävän paljon muitakin terveydellisiä vaikutuksia. Kahvi on muun muassa yhteydessä alhaisempaan tyypin 2 diabeteksen riskiin, se voi suojata maksaa ja vähentää sydänkohtauksen riskiä sekä vaikuttaa ikääntyneiden murtumariskiin. Kahvinjuonti on myös yhteydessä pienentyneeseen Alzheimerin taudin riskiin ja parantaa urheilusuorituksia. (Lähde: Duodecim Terveyskirjasto)

Kahvin haittavaikutukset ovat vähäisiä, mikäli sitä juo kohtuullisesti 3-5 kuppia päivässä. Kahvin on huomattu nostavan hieman verenpainetta, mutta vaikutus häviää 2-3 tunnin kuluessa. Jos kahvia juo liian myöhään, se voi aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia ja unettomuutta. Ihmisillä on kuitenkin erilaiset herkkyydet sekä kahvin hyville että lieville haitallisille vaikutuksille. 

Kahvi sisältää monia yhdisteitä, kivennäisaineita ja vitamiineja - varsinkin kaliumia, magnesiumia ja niasiinia eli B3-vitamiinia. Kahvin tärkein fysiologisesti aktiivinen ainesosa on kuitenkin ilman muuta kofeiini. Kofeiinia on myös tablettimuodossa. Tablettien mahdollisista terveysvaikutuksista ei ole tietoa ja makunautinto niistä jää pois, mutta piristävän kofeiinipaukun tableteista kyllä saa. Totesin sen opiskeluaikana, kun luin tentteihin muutamia päiviä putkeen. Kofeiinitabletti puolisen tuntia ennen tenttiä antoi koetukseen lisää virtaa. Kahvia en tuolloin juonut, koska olin varma, että se ei sovi ärtyvälle suolelleni ja kahvi oli mielestäni niin pahanmakuistakin. No, molemmat olettamukset ovat osoittautuneet vääriksi…

Vaikka juonkin nykyisin kahvia vähintään mukillisen päivittäin, kofeiinitabletit ovat silti silloin tällöin käytössä. Nielaisen puristeen, kun en ehdi keittää kahvia, olen lähdössä tapaamiseen ja pitää olla virkeä. Aktiiviselle liikkujalle ja urheilijalle kofeiinitabletti on sallittu piriste, joka voi parantaa suoritus- ja keskittymiskykyä. Kofeiinitabletteja saa ainakin apteekista eikä hinta päätä huimaa. Oma suosikkini on Apteekkarin kofeiinitabletti, jossa on ihana cappuccinon tuoksu. Päiväannos 1 tabletti sisältää 100 mg kofeiinia. 

tuote1,web

Elämää maskin kanssa

30.10.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

maski-3,web

Onko mikään puhuttanut Suomea koko koronapandemian ajan niin paljon kuin maskit? Itse olen luottanut lääkäriystävääni Leenaan, joka on mm. anestesiologian erikoislääkäri ja puhunut maskien puolesta pandemian alusta pitäen. 

Ensimmäisen aallon aikana ongelma vain oli se, että maskejahan ei ollut saatavana. Piti ottaa omat keinot käyttöön. Näppäränä tyttönä päättelin, että pölyimuripussin läpi ei voi päästä pieninkään virus. Taittelin pussin nenän ja suun eteen, sidoin sen tiukasti huivilla kiinni ja astuin kauppaan. Hyvin nopeasti huomasin, että myöskään hiilidioksidi ei päässyt viritelmäni läpi. Pyörtymisen rajamailla hoipuin ulos, kiskaisin maskin pois ja haukoin ilmaa kuin kala kuivalla maalla.

Ulkomaisesta verkkokaupasta tilasin hätäpäissäni polyesterimaskin ja puuvillamaskin. Samoihin aikoihin paikallinen rautakauppa ilmoitti saaneensa erän hengityssuojaimia venttiilillä. Säntäsin heti ostamaan kaksi sellaista. Verkosta hankitut maskit jäivät lopulta käyttämättä, sillä en oikein pystynyt luottamaan niiden laatuun.

Vuorottelin kahdella hengityssuojaimella, kunnes kesän mittaan alkoi erilaisia maskeja virrata markkinoille. Apteekista ostin kertakäyttöisiä kirurgisia suu-nenäsuojaimia. Ne ovat kevyempiä kuin hengityssuojaimet eivätkä jätä painaumia kasvoihin. Pitkätukkaisena saan ne korvalenkkien ansiota paljon helpommin kasvoille kuin hengityssuojaimet, joiden lenkit pitää laittaa korvien taakse pään kautta. FFP2-merkittyinä hengityssuojaimet tosin suodattavat viruksia tehokkaammin kuin kirurginmaskit, joten tilanteen mukaan nekin ovat edelleen käytössä. 

Venttiilin ansiosta hengitys tuntui ensin kulkevan paremmin hengityssuojaimen kuin kirurginmaskin läpi. Puhuminenkin oli helpompaa eivätkä silmälasit huurtuneet. Kun kuulin vinkin nenä-suusuojaimen kuminauhojen ristimisestä korvien taakse, se toimi yhtä hyvin kuin hengityssuojain. Ristikkäin sidotut kuminauhat muotoilevat kanavat maskin sivuille. Hengitysilma kulkee niiden kautta sen sijaan, että se kulkeutuisi ylöspäin silmälasien linsseille. Huulipunakaan huulissa ei enää sotke suojainta, sillä sidonta jättää pienen kuvun suun eteen. VTT:n tuoreen tutkimuksen mukaan kertakäyttömaskit kestävät jopa 10 pesua. Ihan loistavaa, nyt saan suojainjätettäkin vähennettyä!

Mikään maski ei tietenkään voi antaa täydellistä suojaa. Hyödyt riippuvat paitsi maskin laadusta myös siitä kuka, miten ja missä tilanteessa sitä käyttää. New England Journal of Medicine –tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan maskia käyttämällä ”virusannos” voi kuitenkin jäädä vähäiseksi, jolloin oireet voivat olla lievempiä kuin suojaamattomilla. – Mitä isompi määrä virusta, sitä huonommin ihmisen luontainen immuunijärjestelmä pystyy virusta torjumaan. Tämä on tuttu ilmiö myös muista infektioista, sanoo Helsingin yliopiston zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti.

Lisäksi maskit muistuttavat meitä jaetusta vastuusta. Jokaisen omalla käyttäytymisellä on väliä ja jokainen voi vähentää sitä riskiä, että Suomi sulkeutuisi uudelleen.

Auto ja minä

28.09.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

kaija-ja-auto,web

En voisi elää ilman autoa! Tai tietenkin voisin, mutta kovin kurjaa se olisi. Niin paljon mukavuutta autoilu tuo elämääni. Ei tarvitse miettiä aikatauluja eikä pysäkkejä, saa lähteä tai olla lähtemättä. Juuri vapauden tunne on autoilussa ihaninta. Ihan parhaimmillaan se on valoisana kesäiltana, kun käynnistää auton, kaartaa maantielle, laittaa musiikin soimaan, juo hiljakseen kahvia termosmukista – ja antaa mennä. 

Itse ajaminenkin on yllättävän nautinnollista – kunhan sen oppii. Tieni autoilevaksi naiseksi on hyvin tavallinen. Mies ajoi ja minä istuin vieressä. Ajokokemusta ei kertynyt. Kun ryhdyin yrittäjäksi, hoidin työtapaamiset ensin julkisilla kulkuvälineillä. Se osoittautui käytännössä mahdottomaksi. Siinä meni paitsi aivan liikaa aikaa myös hermot. Oli pakko opetella ajamaan autoa. 

Aluksi se oli todella pelottavaa. Auton käyttö ei ollut hallinnassa, liikennesäännöt olivat unohtuneet eikä minulla ollut hajuakaan pääkaupunkiseudun kehäteistä. Navigaattoreita ei ollut, kartanlukutaitoni on onneton ja suuntavaistoni surkea. Jotenkin kuitenkin onnistuin pääsemään aina perille ja sain varmuutta ajamiseen. Autosta tuli vihollisen sijaan yhteistyökumppanini. 

nutrit,web,raj

Tärkeintä autossani on se, että se vie ja tuo minut turvallisesti paikasta toiseen. Auton statusarvolla ei ole minulle mitään merkitystä enkä ole merkkiuskollinen. Jokainen autoni on ollut eri merkkiä kuin edellinen. Jokaiseen olen kuitenkin luonut henkilökohtaisen suhteen ja minulla on hirveän huono omatunto, kun vaihdan vanhan menopelini uuteen. Kiitän sitä yhteisistä matkoista ja toivon, että se päätyy hyvään kotiin.

Autosta on tullut minulle vähitellen monitoimitila, jonka siisteys on vähän sinne päin. Toisella takapenkillä on lapsenlapseni turvaistuin ja toisella yhteishuoltajuuskoirani Maunon paikka. Etupenkillä on vähintäänkin ostoskassi, sateenvarjo, muistilappuja, kynä, kännykkä, kampa, käsivoidetta, hajuvettä ja naposteltavaa. Purtava vaihtelee, mutta vakiokalustoon on jo vuosikausia kuulunut juotava ravinnontäydennysvalmiste Nutridrink. Se on mainio tuote, kokonainen pieni ateria, joka torppaa nälän noin kahdeksi tunniksi. Olen kirjoittanut siitä parissa aikaisemmassakin blogissani, koska sarja on käyttötarkoituksineen ja makuineen niin kätevä.

Vielä sananen autoilun päästöistä. Ilman muuta autoilu on ympäristölle haitallista. Mutta mikä ei olisi? Muun muassa pikamuodin hiilijalanjälki on osoittautunut suuremmaksi kuin kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen yhteensä. Pelkkä yksittäinen Google-hakukin tuottaa seitsemän grammaa hiilidioksidia. Ajoneuvotekniikka kuitenkin kehittyy jo EU:n tiukentuvien päästörajoitusten takia vaihtoehtoisiin ja energiatehokkaampiin ratkaisuihin. Luotan siihen ja teen ympäristön puolesta muutoin kaiken sen minkä voin. 

Koronan läpikäyneitä lähipiirissä

25.08.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

uusin-H+H,web2

Kuten tiedämme, korona on tullut osaksi ihmisten arkea kaikkialla. Silti virus voi jäädä vähän kaukaiseksi ennen kuin joku lähipiiristä sairastuu siihen. Itse tunnen kahdeksan koronan läpikäynyttä. Ensimmäinen ystäväni sai viruksen paljon puhutussa Naistenpäivän konsertissa Helsingin Musiikkitalossa. Se pysäytti. Siunailin varmaan sata kertaa, että en sittenkään mennyt konserttiin, vaikka se oli kalenterissa.

Seuraavan ystäväni sairastuminen ei ollut enää järkytys. Sitten sairastui peräti kokonainen perhe; Helena ja Harri, heidän kolme aikuista lastaan ja yhden lapsen puoliso! Itse he ottivat asian rauhallisesti. – Elämässä nyt vaan tulee eteen yhtä ja toista. Luotimme suomalaiseen terveydenhuoltoon.

Mutta mennään altistumisen alkulähteille, tarkkaan ottaen huhtikuun 5. päivään, jolloin vietetään perheen nuorimman lapsen Helmiinan syntymäpäiviä. Juhlat pidetään vanhempien kotona ja paikalla on vain kuuden hengen ydinjoukko. Halailut jätetään väliin, käsiä pestään ahkerasti ja hihaan muistetaan yskäistä. Turvavälejä ei pidetä, sillä pandemian alkuvaiheessa niiden merkitystä ei vielä hirveästi korosteta.

ruoka,blogiin,raj

Seuraavana päivänä perheen Anna-tyttärelle nousee kuume. Koronatesti on positiivinen. Anna on sairaanhoitaja, joten altistumisen voisi kuvitella lähteneen hänestä. Varmuudella sitäkään ei tiedetä. Viikon sisällä juhlista kaikki paikalla olleet sairastuvat. Perheen pojan Oton oireet ovat lievimmät; pelkkää nuhaa. Helmiinalla on puolestaan vain kovaa yskää. Lisäksi nuorilla menee yhtä lukuunottamatta maku- ja hajuaisti. Helenan kuume nousee yli 38 asteen, hänellä on lihassärkyä ja ripuli. Harri potee samoja oireita, joskaan kuume ei nouse korkealle. Hänellä on myös kova yskä, painon tunne rinnassa, pahoinvointia ja päänsärkyä. 

Kaikki käyvät koronatestissä, mutta Helmiinan testi on negatiivinen. Silti hänkin sairasti koronan. Viruksen oireissa ei siis ole mitään sääntöä. Kaikki sairastavat eri tavalla eikä testikään näytä aina oikeaa tulosta. – Monen maan käytäntö mitata kuume koronan toteamiseksi on täysin turha, koska kaikilla lämpöä ei tosiaan ole, Helena sanoo.

Itse sairaus kesti perheellä noin kaksi viikkoa. Koronaanhan ei ole varsinaista lääkettä, mutta vanhemmat lievittivät kuumetta sekä lihas- ja päänsärkyä parasetamolilla. Se toimi hyvin. Haju- ja makuaistin puutetta korvattiin ruoan houkuttelevalla ulkonäöllä ja kauniilla asettelulla. – Muuten ei olisi pystynyt syömään, Helmiina kertoo.

Taudista palautuminen vei kaikilla vielä toiset kaksi viikkoa. Se tuntui uupumuksena ja voimattomuutena. – Onneksi kuitenkin selvisimme koronasta näin vähällä ja onneksi emme silloin tienneet vakavista tautitapauksesta. Saimme apua ruokakaupassa käymiseen ja koirien lenkittämiseen ja kannustavat tsempit ilahduttivat, Helena ja Harri kiittelevät. Varotoimenpiteet jatkuvat kuitenkin edelleen. – Vaikka meillä on immuniteetti tälle koronamuodolle, voimme silti kantaa virusta käsissämme ja tartuttaa muita. Käsienpesu tai käsidesi tarvittaessa on siis todella tärkeää ihan kaikille!, Helena muistuttaa. – Ja pitäkää ne turvavälit, hän kehottaa vielä.

 

Portailla

28.07.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

Pääkaupunkiseudulle on parin viime vuoden aikana noussut nopeaan tahtiin korkeita ja komeita kuntoportaita kansalaisten käyttöön. Minunkin lähialueeltani löytyy sellaiset. Koiralenkillä olen monesti kävellyt niiden ohi – siis ohi, koska en ole ajatellut kuntosalikävijänä tuota treeniä tarvitsevani. 

Kun korona sulki salit, päätin minäkin lopulta kokeilla portaita. Koira oli mukana. Komensin sen jolkottamaan portaiden viereen väylää tukkimasta. Koska olin käynyt kuntosalilla nelisen vuotta putkeen keskimäärin 2 kertaa viikossa, arvelin, että kyllä kai minulla sentään kohtalainen kunto on. Niinpä lähdin reippaasti etenemään portaita juosten. Ensimmäisellä tasanteella olin suurin piirtein puolikuollut. Koira sen sijaan oli jossain välissä luikahtanut portaille ja kipittänyt kevyesti ylätasanteelle. Kun se huomasi emäntänsä vauhdin hiipuneen, se juoksi iloisesti minua vastaan ja raahauduin viimeisillä voimillani koiran perässä maaliin.

Alastulomatkalla puhaltelin uupumustani autolle saakka – ja vielä autossakin. Kotona lysähdin saman tien sohvalle. Koira oli elämänsä kunnossa.

Seuraavalla porrastreenikerralla päätin vahingosta viisastuneena kävellä portaat verkkaista, mutta vakaata vauhtia. Kaksi kertaa ylös, kaksi kertaa alas. Eihän tämäkään hengästymättä mennyt, mutta sen verran tuntui olevan voimia jäljellä, että olisin voinut vetää kolmannenkin kierroksen.

Kotona huomasin, että porrastreenin vaikutukset eivät sittenkään jääneet pelkkään hengästymiseen. Reiteni tärisivät. Seuraavana aamuna pohkeita jomotti. Muistin, että lääkekaappiini oli jostain syystä kulkeutunut lihasgeeli, jota en kuitenkaan ollut koskaan käyttänyt. Suhtaudun vähän varauksella paikallisten voiteiden tehoon kivun lievityksessä, koska niiden vaikutus ulottuu lähinnä lihasten pintakerroksiin. Koska treenikipu on käsittääkseni juuri pintakudoksissa ja ns. itseaiheutettu vaiva, päättelin, että nyt lihasgeeli saattaisi toimia. Sehän olikin miellyttävä tuote! Geelin sisältämä mentoli viilensi pohkeitani pitkään ja jomotus hellitti nopeasti. 

Käyttämäni valmiste on Synomax Lihasgeeli, joka on ns. CE-merkitty lääkinnällinen laite. Plussaa geeli saa siitä, että siinä ei ole Itämeren kaloille haitallisia ainesosia. Vastaavantapaisia lääkkeettömiä valmisteita ovat myös mm. Ice Power –kylmähoitotuotteet sekä Perskindol-kylmä-lämpötuotteet. Synomax Lihasgeelissä ei myöskään ole vesistöjä pilaavia mikromuoveja. Sekin on peukun arvoinen asia.

maukka-ja-geeli2,web

1 2 3