Pieni paratiisi pihalla

26.05.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

ruusa,web,raj

Muutin nykyiseen talooni kesällä 2015. Pihalta siirretty leikkimökki oli jättänyt nurmikkoon ruman tilan ja pähkäilin arkkitehtipojalleni, että mitähän tuohonkin laittaisi tilalle. – Mikset hankkisi siihen kasvihuonetta?, sanoi poika. Aivan loistava idea! Innostuin siitä heti

Uuden kotini ensimmäisenä kesänä kasvihuoneelle rakennettiin katukivistä pohja. Sen jälkeen aloin googlailla sopivaa mallia sen päälle. Tähtäimessä oli tukeva lasimökki, joka kestää tuulet ja tuiskut. 

Juliana-niminen kasvihuone on osoittautunut pihani parhaaksi hankinnaksi. Olen edelleen aivan rakastunut siihen! Pienellä paratiisillani on käyttöä kaikkina vuodenaikoina. Keväällä ja kesällä puuhastelen siellä kasvien ja kukkien parissa ja juon siellä usein aamukahvit, koska sinne paistaa aurinko aamullakin. Lisäksi on ihana istua iloisten värien ja hurmaavien tuoksujen keskellä! Kesäkauden jälkeen sisustan kasvihuoneeni vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan. Pikku paviljonkini pukeutuu vähintäänkin joulu-, pääsiäis- ja vappuasuun. 

Olen istuttanut kasvihuoneeseeni tomaattia, kurpitsaa, kurkkua, lehtikaalia ja persiljaa. Kurpitsa olisi tarvinnut supervahvaa maata, joten sato jäi saamatta. Lehtikaali kukoisti ensin, mutta sitten joku ötökkälaji löysi sen ja nakersi lehdet täyteen reikiä. Persilja ja tomaatti pärjäävät kasvihuoneessa hienosti. Uusin tuttavuuteni viime kesältä on kurkku – ja vieläpä Kiinalainen käärmekurkku. Se on kerrassaan valloittava viljeltävä! Kurkun kasvuvoima on uskomaton. En tiedä kuinka pitkälle se kurottaisi ellei kasvihuoneen katto tulisi vastaan. Vahvoihin varsiin ilmestyy kauniita, keltaisia kukkia, joista osa alkaa puskea satoa. Kun pieni kurkkuvauva pääsee vauhtiin, se kasvaa kaksi senttiä yössä. 

Hoidotta eivät viljeltävät kuitenkaan syötävää tuota. Maata on möyhennettävä, lannoitettava ja kasteltava. Lisäksi taimet tarvitsevat tukea ja liikaa rehoitusta pitää harventaa. Puuhastelen kasvien parissa paljain käsin, koska tykkään tuntea luonnon kosketuksen - siitäkin huolimatta, että käsiini ilmaantuu aika ajoin pieniä haavoja ja niiden iho kuivuu, rohtuu tai halkeilee. 

kurkut,web

Pieniin iho-ongelmiin olen käyttänyt kolmea apteekista saatavaa voidetta. Jokainen niistä sisältää erilaisia vaikuttavia aineita.

1. Monelle tutussa Bepanthen-voiteessa* on ihon uudistumista edistävää B5-vitamiinin esiastetta eli dekspantenolia.

2. A-Derma-sarjan Dermalibour+ Repairing Cream sisältää ärsytystä hillitsevää Rhealba-kauranversouutetta sekä kupari-sinkkiyhdistettä, joka rauhoittaa ja korjaa ihoa nopeasti.

3. Avènelta pieniin iho-ongelmiin löytyy Cicalfate Repair Cream –niminen voide. Siinä on kaikkien Avène-tuotteiden tapaan rauhoittavaa terveyslähdevettä. Vaurioitunutta ihoa korjaa voiteen sisältämä sukralfaattI. 

Joku näistä mainioista valmisteista on saanut käteni aina kuntoon enkä ole tähän mennessä joutunut käyttämään hiostavia puutarhahanskoja.

tuotekuva,web

* Bepanthen edesauttaa pienten iho- ja limakalvovaurioiden paranemista. Vaikuttava aine on dekspantenoli. Älä käytä valmistetta, mikäli olet yliherkkä jollekin valmisteen ainesosalle. Lue pakkausseloste. Bayer Oy.

 

Mauno ja punkit

23.04.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

pihdit,käs

Yhteishuoltajuuskoirani Mauno sai ensimmäisen punkkisuojansa huhtikuun alkupuolella. Normaalisti se olisi riittänyt, mutta nyt oltiin miltei myöhässä. Poikkeuksellisen lämmin ja sateinen talvi on nimittäin pitänyt puutiaiset paikoitellen liikkeellä lähes läpi vuoden. 

Aluskasvillisuudessa ja korkeassa heinikossa väijyvvä silmätön otus havaitsee uhrinsa kasvillisuuden liikkeen perusteella. Sieltä se takertuu hetkessä ohikulkevan eläimen karvoihin. Tunnustettakoon, että pidän Maunoa vapaana taajamien metsä- ja puistoalueilla vastoin kaikkia sääntöjä, koska se kerta kaikkiaan rakastaa juoksemista! Sillä perusteella pikku-ukkelin voisi kuvitella olevan suuremmassa punkkivaarassa kuin sen kytketyt lajitoverit. Maunon meno on kuitenkin sen verran vauhdikasta, että tuskin punkki ehtii edes reagoida ohikiitävään koiraan. Toki Mauno pysähtyy heinikkoon tarpeilleen tai jonkun hurmaavan hajun lamauttamana, mutta niinhän tekevät hihnan päässä kulkevat koiratkin.

Koira kuin koira tarvitsee punkkisuojan, sillä kuten tiedetään, lemmikkikin voi sairastua puutiaisten levittämiin tauteihin. Useimmiten koira kuitenkin selviää punkin puremasta oireitta. Vain arviolta 5-10 % saa borrelioosin tai anaplasmoosin, joka on toinen punkkivälitteinen sairaus lemmikeillä. Suuremmassa vaarassa ovatkin lemmikkien omistajat. Koiran turkissa harhaileva ötökkä kun voi päätyä sänkyyn tai sohvalle, josta se löytää tiensä ihmisiholle. 

Apteekissa on puutiaisten estoon erilaisia valmisteita muun muassa suihkeina, valeluliuoksina ja suun kautta annettavina tabletteina. Osa lääkkeistä karkottaa ja osa tappaa puutiaisen. Maunolle olemme antaneet Exspot-nimistä liuosta, joka sopii myös paksu- ja pitkäturkkisille koirille. Kaikista lääkkeistä voi tulla sivuvaikutuksia, joten jos koira saa jostain valmisteesta reaktion, kannattaa kokeilla toista tuotetta.

Säännöllisestä punkkisuojauksesta huolimatta Maunon iholta löytyy joka kesä jokunen verenimijä. Tavallisesti puutiainen on kiinnittynyt koiran kuonoon lähelle silmiä. Itse olen poistanut Maunon punkit jo parikymmentä vuotta sitten ostamillani tukevilla pihdeillä. Tänään apteekista löytyy muitakin malleja punkkilassoista punkkirautoihin.

Punkki pitäisi nykytiedon mukaan nostaa ihosta napakalla otteella, mutta en ole saanut sitä onnistumaan. Kiertämällä homma sen sijaan hoituu hyvin. Irrottamistavoista huolimatta punkin suuosia jää aina ihon sisälle. Eläinlääkäreiden mukaan siitä ei tarvitse välittää, sillä koiran elimistö hajottaa ne kyllä. 

maukka1,raj

Sen sijaan punkki pitää muistaa hävittää huolellisesti. Elävänä ulos heitetty puutiainen voi nimittäin toisinaan kiinnittyä uudelleen. Lisäksi se saattaa tuottaa veriateriansa turvin lähiympäristöön joukon nälkäisiä jälkeläisiä. Itse olen heittänyt punkin wc-pönttöön ja vetänyt sen pari kertaa alas. Lopuksi kurkkaus perään, jotta vesi on varmasti vienyt verenimijän.

Koronaa karussa kotioloissa

24.03.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

kuvituskuva,raj2

Korona on iskeytynyt suomalaisten tajuntaan kuin salama! Seurauksethan me tiedämme: Suomi on suljettu. Alkuun se ahdisti, mutta ihmeellisesti uuteen arkeen on alkanut tottua. Eikä kaikki kiva ole kielletty! Itse olen joka aamupäivä yhteydessä jonkun ystäväni kanssa puhelimitse kahvikupin äärellä, kun kohtaamiset ovat jäissä. Joskus tuntuu jopa vapauttavalta, ettei aina tarvitse lähteä johonkin. Pääkaupunkiseudulla kun on niin pitkä matka melkein kaikkialle. 

Silti kaipaan säännöllisistä menoista etenkin kuntosalia. Olen käynyt viitisen vuotta salilla hikoilemassa 2-3 kertaa viikossa eikä keho käsitä, mihin laitetreeni yhtäkkiä loppui. Verkostahan löytyisi kotijumppaohjeita, mutta olen kauhean huono siinä. Käytännössä en ole jumpannut kotona koskaan, vaikka välineitä onkin tullut ostettua. Nyt olen saanut kaivettua käsipainot, jalkapainot ja tasapainolaudan kaapinnurkasta pölyttymästä. Toistaiseksi ne lojuvat lattialla, mutta aion vielä tarttua välineisiin ja ottaa niiden käyttämisen arkirutiineiksi.

Onneksi iloinen yhteishuoltajuuskoirani Mauno on minulla ainakin kaksi kuukautta putkeen sen toisen emännän työmuutosten takia. Koira vie minut lenkille kolmesti päivässä. Ulkoiluhan on sallittua ja suositeltavaa, mutta muistetaan pitää vähintään metrin väli toiseen ulkoilijaan. Se on vielä monella hakusessa. Ajattelevatkohan suomalaiset, että on epäkohteliasta kiertää toinen kaukaa? 

ACO web2

Kaikki suomalaiset tietänevät viimeistään nyt, että etäisyyksien pitämisen lisäksi tehokkain tapa välttää ja levittää virustartuntoja on käsienpesu. Kun vähän väliä jynssää käsiään, nehän tietty kuivuvat. Nestesaippuoissa on eroja, joten kannattaa kiinnittää huomiota niiden koostumukseen. Sodium lauryl tai laureth sulfate (SLS) eli natriumlauryylisulfaatti on iholle turhan tymäkkää ja kuivattavaa. Yksi apteekissa myytävä pesuneste, joka ei sisällä SLS:ää on ACO Hand Soap Rich. Söpöön pulloon pakattu saippua kosteuttaa käsiä pitkään erityisellä kosteudensitojayhdisteellään. Samaan sarjaan kuuluu edellisessä blogissani esillä ollut käsivoide. Näistä kahdesta saa suloisen setin kylppäriin, sillä kaikki silmänruokahan tekee nyt hyvää.

Apteekista olen ostanut myös kertakäyttöisiä vinyylikäsineitä, jotka ovat tosin lähiapteekistani tilapäisesti loppuneet. Siksi olen toistaiseksi siirtynyt omiin käsineisiini. Pidän niitä aina asioidessani kaupassa ja apteekissa. Muistutettakoon kuitenkin, että käsineilläkään ei saa kosketella nenää, suuta ja silmiä, sillä mikrobit tarttuvat niihin samalla tavalla kuin käsiin. Jätän ”asiointihanskat” autoon yöksi puhdistumaan ja otan käyttöön toiset hanskat, jos jatkan asioinnin jälkeen koiralenkille. Silti pitää aina pestä kädet, tulee kotiin mistä tahansa.

Olen yrittäjänä kokenut 90-luvun alun syvän laman, joka kaatoi yrityksiä kuin heinää. Ajattelin, että tästä en selviä millään! Mutta selvisin sittenkin ja niin selviää Suomi koronastakin. Tsemppiä meille kaikille tämän koettelemuksen keskellä!

Käsien kertomaa

26.02.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

kädet

Jos pitäisi mainita yksi voide, josta en voisi luopua, se olisi ilman muuta käsivoide. En pärjää päivääkään ilman niitä. Minulla on käsivoiteita kaikkialla: yläkerrassa, alakerrassa, työpöydällä, yöpöydällä, autossa, laukuissa…. Ilman käsivoiteita käsieni iho kiristyy ja rypistyy. Ja mikä hulluinta – minulle tulee jano, jos käteni ovat kuivat! 

Yksi syy käsieni kuivuuteen on varmasti se, että pesen niitä usein – käytännössä aina, kun tulen kotiin mistä tahansa. Ja varsinkin, jos tiedän, että flunssaa on liikkeellä. Olen vasta viime vuosien aikana ymmärtänyt, miten tärkeää käsihygienia on pöpöjen leviämisen estämiselle. Toinen syy on koira. Mauno tuo mukanaan kaikenlaista roskaa ja rapaa turkissaan ja tassuissaan – eikä vähiten tällaisena surkeana talvena, joka on ollut yhtä sadetta.

Käsien iho on ohutta varsinkin kämmenselässä ja se altistuu muuta kehoa useammin vedelle ja rasvaa liuottaville pesuaineille. Vastikään luin jostain, että kuivuus voi olla myös merkki käsien huonosta ääreisverenkierrosta. Tässä on takuuvarmasti totuuden siemen! Minulla on kesää lukuun ottamatta poikkeuksetta kylmät kädet enkä ole tähän mennessä löytänyt tumppuja, jotka pitäisivät ne lämpiminä. Pelkkä kylmä ilmakin kuivattaa käsien ihoa, samoin kuin kuiva sisäilma.

Olen vuosia hankkinut käsivoiteeni apteekista. Mitään vakiomerkkiä minulla ei ole, ostan voiteen mikä on tarjouksessa, mistä olen huomannut mainoksen lehdessä, mitä en ole ennen käyttänyt tai mikä vain osuu silmiin. Nyt ostin saman tien apteekista neljä käsivoidetta, jotta pystyn viimeinkin vertailemaan niitä. 

 1. Avene Cicalfate Hand Cream tuntuu neljästä käsivoiteesta ravitsevimmalta. Pehmeä voide on helppo levittää, se imeytyy nopeasti ja jättää käsiin suojaavan kalvon. Käsivoide sisältää mm. ihoa korjaavaa sukralfaattia sekä kaikkien Avene-tuotteiden tapaan ihoa rauhoittavaa Avene Terveyslähdevettä. 

2. Aco Hand Cream Rich ei imeydy ihan yhtä nopeasti kuin Avene, mutta jättää imeytyessään kädet suorastaan silkkisiksi. Sisältää mm. pehmentävää rapsiöljyä. Kiva mieto tuoksu ja nätti tuubi. 

3. Favora Hoitava Käsivoide saa kädet pehmeiksi, mutta imeytyy kärsimättömälle luonteelleni liian hitaasti. Sisältää mm. helokkiöljyä ja glyserolia. Tuotteella on Allergiatunnus.

4. Lipikar Xerand Hand Repair Creamissa on nelikon kevyin koostumus. Tämäkin voide ilmeytyy nopeasti ja siinä on puolestaan La Roche-Posay –lähdevettä. Jättää kädet joustaviksi. Ihana mieto tuoksu. Tuote on lisäksi vedenkestävä. 

5. Uutuus! Huhtikuussa apteekkeihin tuleva Ducray Melascreen UV-anti-aging on kehitetty auringonvalon aiheuttamaa ihon ikääntymistä vastaan. Se myös vähentää ja vaalentaa pigmenttiläiskiä. Suojakerroin 50+. Tämä tuote täytyy hankkia kesäksi!

voiteet1,raj

Muistatko vielä?

26.01.2020 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

tämä,web

Minulla oli lapsuudessa ystävä nimeltä Riitta. Riitta asui Vaasan keskustassa kerrostalossa, jonne minäkin muutin noin 5-vuotiaana. Siitä lähtien olimme aina yhdessä. Tai niin minä ainakin lapsuuteni muistan. Siihen aikaan kerrostaloissa oli paljon lapsia, joten oli minulla muitakin leikkikavereita. Mutta eivät he Riitan veroisia olleet. Riitta oli kuin sisko.

valittu

Olimme Riitan kanssa samassa päiväkodissa, samassa koulussa, samalla rippikoululeirillä ja samalla kielikurssilla Itävallassa. Kävimme ratsastamassa yhdessä ja soitimme pianoa samalla pianonsoitonopettajalla. Ensimmäisille treffeillemmekin menimme yhdessä. Pyrimme samaan yliopistoon ja asuimme samassa kimppakämpässä. Sitten elämä erotti. Tai oikeastaan se oli sama mies, johon me molemmat ihastuimme. Se oli Riitalle liikaa. Riitan mielestä minä olin kaikessa häntä parempi ja nyt vein hänen ihastuksensakin. Riitalla oli miehen kanssa orastava seurustelusuhde, jonka hän vakuutti olevan ohi. Todellisuudessa Riitan tunteet olivat ihan muuta, kun minä puolestaan aloin seurustella lasteni tulevan isän kanssa.

Riitta katkaisi välimme kokonaan. Se oli hirveää, en ymmärtänyt sitä silloin ollenkaan. Mutta elämä jatkui. Valmistuimme, perustimme perheet, teimme töitä. Ystäväpiirimme ja ajatusmaailmamme muuttuivat. Tapasimme Riitan kanssa pari kertaa uudelleen noin 25 vuoden katkon jälkeen. Keskustelu kyllä sujui, mutta lähinnä mietin ”miten ihmeessä tuo on ollut sydänystäväni, kun olemme niin erilaisia”. Pari vuotta sitten liityin facebookiin ja Riitta pyysi minut fb-kaveriksi. Viestittelimme aikamme, kunnes päätimme taas tavata - nyt runsaan 10 vuoden jälkeen. Jostain syystä yhteyden löytyminen lapsuudenystävään alkoikin tuntua tällä kertaa hyvältä ajatukselta. Tarvittiin kokonainen elämä väliin ennen kuin pystyimme kohtaamaan aidosti uudelleen. 

vihreä1

Uuden alun jälkeen olemme monesti muistelleet yhteistä lapsuuttamme. Edesmenneen äitini mukaa minä oli leikeissämme tomera ja määräilevä, Riitta herttainen ja mukautuva. Mutta osasi Riittakin puolensa pitää. Yhden riidan aikana Riitta oli hakannut päätäni kotitalomme rapattuun kiviseinään. Minä en muista sitä ollenkaan. Meille tuli televisio ensimmäisten joukossa eikä Riitta kuulemma ollutkaan aina se, jonka annoin tulla meille tätä ihmekapinetta katsomaan. Ihanko totta? Ylipäätään Riitta muistaa asioita lapsuudestamme ja nuoruudestamme paljon paremmin kuin minä.

Miksi toiset muistavat asioita hyvin ja toiset eivät? Psykologit selittävät tämän ihmisten erilaisuudella. Osaamme paremmin ja huonommin kaikenlaisia taitoja. Sama pätee muistiin. Ihmisten muistien välisistä eroista ei siis tarvitse huolestua ja muistiaan voi itsekin kohentaa. Ravintolisistä tärkeimpiä ovat B12-vitamiini ja foolihappo. Kumpikin niistä edistää ns. normaaleja psykologisia toimintoja, joihin kuuluvat muun muassa muistaminen, keskittyminen, oppiminen ja ongelmanratkaisu. Koska en juuri syö eläinperäisiä ruokia, papuja enkä parsakaalia, olen alkanut nauttia B12-vitamiinia ja foolihappoa ravintolisinä. Itse tykkään pureskella niitä hyvänmakuisina puristeina, mutta välillä voisi kokeilla pore- ja suihkemuotoja.

Jaksaa, jaksaa

20.12.2019 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

kaija1,web

En ole edelleenkään erityisen liikunnallinen, mutta olen saanut synninpäästön! Lokakuussa julkaistujen uusien liikuntasuositusten mukaan jo kevyellä liikunnalla on nimittäin terveyshyötyjä. Kevytkin liikuskelu alentaa muun muassa verensokeri- ja rasva-arvoja. Se myös vilkastuttaa verenkiertoa sekä vetreyttää lihaksia ja niveliä. Uudistetuista liikuntasuosituksista on lisäksi poistunut vaatimus vähintään 10 minuutin yhtäjaksoisista liikuntakerroista. Nyt riittävät jo muutaman minuutin pätkät kerrallaan. 

Tämähän on aivan mainiota! Minun ei siis tarvitse varta vasten hikoilla esimerkiksi jumppasalilla tuntia putkeen, sillä arkiset kotiaskareetkin lasketaan liikunnaksi. – Elimistö tekee kuitenkin liikkuessa samoja juttuja, olipa ihminen sitten jumpassa tai kävelemässä kaupungilla, kertoo UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari Helsingin Sanomissa 22.10.2019.

Uudistettujen liikuntasuositusten julkitulon jälkeen aloin heti miettiä, mikä lopulta on oma päivittäinen liikuntasaldoni. Asun kaksikerroksisessa talossa, joten ravaan pitkin päivää portaita ylös ja alas, koska jokin tavara tuntuu olevan aina väärässä kerroksessa. Nyt se ei harmita enää yhtään, sillä portaathan ovat pelkkää plussaa! Kun yhteishuoltajuuskoirani Mauno on minulla, kävelen sen kanssa kolme kertaa päivässä. Koiralenkit ovat tosin minulle pikemminkin meditatiivista maleskelua kuin reipasta kävelyä, mutta kyllähän minä kuitenkin liikun – välillä jopa ripeästi. Kotiaskareita kertyy väkisinkin – siivoamista, astian- ja pyykinpesukoneen täyttämistä ja tyhjäämistä, pihatöitä. Kun luin, että istuminen on lähestulkoon hengenvaarallista, aloin syödä aamupalani seisaaltaan keittiön työtason ääressä. Lisäksi yritän muistaa nousta aika ajoin venyttelemään itseäni tehdessäni töitä tietokoneella.

kollageni,web

Viime blogissani kerroin, että hölkkäsin monta vuotta silloisen koirani Hertan kanssa. Kun aika jätti Hertasta, vaihdoin juoksun kuntosaliin. Olin miettinyt sitä pitkään, koska koin tarvitsevani enemmän lihaskuntoa lisäävää liikuntaa. Olen nyt käynyt kivalla lähikuntosalilla noin neljä vuotta 1-3 kertaa viikossa. Juoksen ensin crosstrainerilla 10 minuuttia, jonka jälkeen käyn salin kaikki älykortilla toimivat laitteet läpi. Siinä menee runsaat puoli tuntia. En tee liikkeitä hampaat irvessä enkä ole ainakaan näkyvästi saanut lisää lihasmassaa. Hapenottokykyni on kuitenkin parantunut. Huomasin sen, kun kokeilin hölkkäämistä. En juuri puuskuttanut lenkin jälkeen, mikä tuntui ihan mahtavalta!

Nivelten toimintaa tukevat ravintolisät kuuluvat edelleen kotiapteekkiini varsinkin, kun minulla on todettu alkava nivelrikko polvissa. C- ja D-vitamiinia sekä omega-3-rasvahppoja syön päivittäin, koska niillä kaikilla on positiivisia vaikutuksia myös niveliin. Glukosamiinivalmistetta käytän nykyisin kuureina. Uutena tuotteena aion kokeilla kollageenia. Kollageeni on nimittäin nivelsiteiden ja sidekudosten päärakennusaine. Lisäbonuksena se saattaa lisätä ihon kimmoisuutta, mikä olisi tietysti oikein mukavaa. Apteekista löytyy eri tarpeisiin kehitettyjä kollageenivalmisteita, joiden käyttötarkoituksista kannattaa kysyä lisää apteekin henkilökunnalta.

Pitäis, mut ei jaksa

25.11.2019 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

kuvituskuva,-web

En ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen. Koulussa pärjäsin kyllä hyvin naisvoimistelussa, mutta kaikenlainen urheilu uintia lukuunottamatta tökki. Mielestäni juoksin kovaa enkä silti päässyt mihinkään. Koulujen urheilukilpailuissa olin poikkeuksetta viimeisten joukossa. Kuulun siihen isoon joukkoon ihmisiä, joille koululiikunta jätti inhon melkein kaikkea liikuntaa kohtaan. 

Liikunnan merkitystä elämässäni ei ainakaan lisännyt se, että lapsuudenkotonani ei urheilukilpailuja seurattu. Varsinkin yrittäjäisäni arvosti vain hyötyliikuntaa. – Menisivät nuokin vaikka ojaa kaivamaan, tokaisi hän, jos tv:stä sattui tulemaan vaikka jääkiekkomatsi. 

Liikunnan lukemattomista positiivisista vaikutuksista ei myöskään takavuosina laajemmin tiedetty. Tai ainakaan niistä ei kansaa aktiivisesti valistettu. Muistan lukeneeni liikunnan tärkeydestä vasta opiskeluvuosinani. Ilmeisesti sain jonkinlaisen herätyksen, koska päätin ryhtyä hölkkäämään, vaikka en pitänyt siitä yhtään. Ei aikaakaan, kun venäytin hölkätessäni selkäni. Lenkkeily loppui siihen.

Löysin liikunnan lähinnä vasta ruuhkavuosien jälkeen, kun lapseni alkoivat aikuistua. Jostain syystä aloin hiihtää, vaikka hiihto oli yksi kamalimmista lajeista koulussa. Nyt kuitenkin sai sivakoida omaan tahtiin, mikä ei ollutkaan hassumpaa. Varsinkin hiihtolenkin jälkeinen olo oli mahtava! Kun lumet sitten sulivat, tarve liikkumiseen jäi. Päätin kokeilla hölkkäämistä uudelleen. Ja haloo, sehän sujui! Ilmeisesti kuntoni oli hiihtokauden jälkeen sen verran kohentunut, että lenkkeily ei ollutkaan enää yhtä tuskaa.

tuotteet,web

Vanha vamma polvessa tosin vaivasi. Olin teinityttönä tanssiryhmässä, jonka harjoituksissa polveni meni pahasti sijoiltaan ilmeisesti löysien nivelsiteideni jäljiltä. Sama tapahtui vielä kaksi kertaa koululiikunnan aikana. Polvea pisti juostessa. En kuitenkaan halunnut tällä kertaa lopettaa lenkkeilyä, koska se muutoin tuntui niin hyvältä ja koska sain siinä samalla lenkitettyä silloisen koirani Hertan. 

Olin nähnyt apteekissa polvitukia (mm. Futuro), joten päätin kokeilla, jos sellaisesta olisi apua. Lisäksi täydensin ravintolisäpatteristoani. Tärkein tuote oli glukosamiini-yhdistelmävalmiste, joka on kehitetty juuri nivelten hyvinvoinnille. Glukosamiini on rustojen, nivelpintojen ja nivelnesteen rakenneosa, joka vaikuttaa rustojen joustavuuteen ja kestävyyteen. Itse käytin Synomax Glukosamiini Compia, mutta apteekista löytyy muitakin glukosamiinivalmisteita. Lisäksi ostin inkivääriä ja kurkumaa sekä otin päivittäin isomman annoksen C-vitamiinia ja omega-3:sta. 

Polvituki toimi, mutta jäi kuitenkin vähitellen pois käytöstä, koska en vaan muistanut laittaa sitä päälle. Ravintolisiä olen käyttänyt niin pitkään, että niiden nauttiminen sujui luonnostaan. Vaikea sanoa mitkä kaikki tekijät vaikuttivat, mutta polven pistäminen todellakin loppui. Pääsin juoksemaan Hertan kanssa monta vuotta. Liikunta onkin eittämättä yksi sekä ihmisten että eläinten pitkän elämän salaisuuksia, sillä Hertta-lagottoni sai elää melkein 16-vuotiaaksi.

Kissa vieköön

25.10.2019 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

katukissa1

Suomessa on virallisten tilastojen mukaan noin 600 000 kissaa, mutta Royal Caninin Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen kissoja arvioidaankin olevan jopa 1,3 miljoonaa. Sehän on ihan hurja määrä! Yleensä ihmiset ovat kissa- tai koiraihmisiä. Itse kuulun jälkimmäisiin. Olen käynyt muutaman kerran hoitamassa tuttavani kissaa, mutta en oikein saanut siihen tuntumaa. Kissa on niin erilainen kuin koira. Kissa näyttää oppivan ja tekevän sitä, mitä se itse haluaa. Koiralla taas on sosiaalista älyä, joka auttaa sitä ymmärtämään ihmisen aikeita ja toiveita.

entsu4

Minulla on kuitenkin ystävä, Ensio, joka on menettänyt sydämensä kissoille. Enskalla oli kaksi kissaa, Matti ja Nöpö jo pikkupoikana lapsuudenkodissaan. Aikuisena hänelle jäi jälleen kaksi kissaa silloisen tyttöystävän jäljiltä ja joitakin vuosia myöhemmin lapsenlapsen kissakin päätyi Enskan kotiin. Toki Ensio oli kaikkiin kissoihinsa kiintynyt, mutta varsinainen rakkaus kissoihin roihahti vasta Rodoksella vuonna 2009. – Näin Rodoksen aallonmurtajalla miehen ruokkivan saaren valtavaa katukissalaumaa. Näky oli niin vaikuttava, että sitä piti mennä katsomaan.

Kaksi lauman kissoista tarkkaili ensin Enskaa ja lähti sitten kulkemaan hänen perässään. Se oli siinä. – Kissojen pyyteetön rakkaus ja omaehtoinen halu hakeutua seuraani lämmitti valtavasti! Kissoista toinen, Lilly elää saarella vieläkin. Se tunnistaa minut aina, kun käyn aallonmurtajalla. Ei aikaakaan kun Lilly tassuttelee luokseni, kehrää, hieroo päätään minuun ja osoittaa näin kiintymystään. Onhan se hellyyttävää, Ensio kertoo.

Ensimmäisen Rodos-kokemuksensa jälkeen Enska liittyi itsekin saaren kulkukissojen vapaaehtoiseen huoltojoukkoon. Vuosia hän osti kissoille ruokaa, vei niitä lääkäriin ja hankki lääkkeitä. Nykyisin työn hoitaa Rodoksen kodittomat eläimet ry ja Ensio keskittyy olemaan kissoille läsnä. 

kissojen-silmätuotteet

Katukissoilla on paljon sairauksia, joista tavallisimpia ovat erilaiset silmävaivat. Silmäongelmat ovat yleisiä myös suomalaisilla kotikissoilla. Harmittomat silmävaivat hoituvat kotikonstein.Tärkeintä on pitää lemmikin silmät, silmänurkat ja silmien ympäristö puhtaana. Parhaiten puhdistus onnistuu apteekin keittosuolaliuoksella tai lemmikin silmille suunnatuilla reseptivapailla puhdistustuotteilla. Kuivasilmäiselle kissalle sopivat samat keinokyyneleet, joita ihmisetkin käyttävät.

Tänään Ension kotona asustelee kaksi kissaa. Misan hän toi Rodokselta. Miuku on hylätty suomalainen kissa, jonka Enska löysi lähiympäristöstään ja otti hoiviinsa. Mutta Rodoksen kissojakin on ikävä ja Ensio suunnittelee taas matkaa saarelle. – Aallonmurtajan kulkukissat  ovat kuin hyviä ystäviä, joita haluan tavata aina, kun se on mahdollista, hän sanoo.

Kissakuvat: Pääkuvassa yksi Rodoksen monista katukissoista, kuvassa oikealla Ensio suomalaisen löytökissansa Miukun kanssa. Kuvat: Ensio Kempe

Ollaan hyviä näin!

29.09.2019 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

kuvituskuva,web,raj

Ilta-Sanomissa oli syyskuussa nuorten ulkonäköpaineisiin liittyvä Oon hyvä näin –teemaviikko, jossa asiaa käsiteltiin monesta eri näkökulmasta sekä verkossa, painetussa lehdessä että ISTV:n studiokeskustelussa. 

Iso peukku kamppikselle! Ilta-Sanomien kesällä toteuttaman kyselyn mukaan lähes puolet suomalaisista nuorista naisista nimittäin murehtii ulkonäköään jokaikinen päivä. Kaiken kaikkiaan ulkonäköään harmittelee enemmän tai vähemmän 96 prosenttia naisista. Nuorista miehistäkin 21 prosenttia miettii asiaa päivittäin. Kyselyyn vastasi yli 7 000 suomalaista alle 35-vuotiasta nuorta. 

Ulkonäköpaineista saa valaisevan käsityksen varsinkin nuorten naisten instagram-tileistä. Ne pursuavat erilaisilla filttereillä itsestä otettuja kuvia, joissa naiset saadaan näyttämään muovisilta Barbie-nukeilta. Hurjaa, että olen nähnyt äitienkin jakavan facebookissa näitä supersiloiteltuja kuvia tyttäristään! Luulisi tämän vain vahvistavan nuoren käsitystä, ettei kelpaa sellaisenaan.

idun-pinkki2

Ulkonäköpaineilla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kaunis kolmekymppinen veljentyttärenikin näkee ongelmia ulkonäössään, samoin kaikki hänen laajaan ystäväpiiriinsä kuuluvat naiset. – Etkö sinä sitten nähnyt itsessäsi mitään korjattavaa nuorena? veljentyttäreni kysyi minulta. – Totta kai, ainahan naiset ovat miettineet ulkonäköään! Kasvoihini olin tyytyväinen, mutta muualla kehossani olisi mielestäni ollut vaikka mitä muutettavaa. Ei niistä silti mitään suoranaisia ongelmia syntynyt, vastasin.

Tilanne olisi voinut olla toinen, jos olisin elänyt nuorena some-aikaa. Sosiaalisessa mediassa on paljon hyvää, mutta monesti olen kiitellyt, että sain silti kasvaa ilman sitä! Ilta-Sanomien kyselynkin mukaan suurin osa naisista nimesi somen syyksi ulkonäkömurheisiinsa, sillä siinä voi jatkuvasti verrata itseään toisiin. Mitä nuorten ulkonäköpaineille oikein voisi tehdä, sillä sosiaalinen media tuskin katoaa mihinkään? Valitettavasti onneen ei ole oikotietä. Ainoa tapa tulla onnelliseksi on hyväksyä itsensä, muut ja elämänsä sellaisena kuin se on. Helppoa se ei missään tapauksessa ole, mutta ihan varmasti mahdollista. 

Onneksi me naiset voimme sentään kohentaa itseämme meikkaamalla – jos haluamme! Ilta-Sanomien teemaviikonkaan viesti ei ollut se, että ulkonäöstään huolehtiminen olisi jotenkin pahasta. Itse en lähde yhtään mihinkään ilman huulipunaa! En edes kuntosalille. Ilman huulipunaa olen mielestäni väsyneen ja kurjan näköinen. 

Meikeissä pyrin nykyisin käyttämään mahdollisimman luonnonmukaisia vaihtoehtoja. Monissa apteekeissa on saatavilla ihana ruotsalainen IDUN Minerals –meikkisarja, joka pohjautuu hoitaviin ja suojaaviin mineraaleihin ilman turhia lisäaineita. Laajassa tuotevalikoimassa on kasvo-, huuli-, silmämeikkejä sekä kynsilakkoja. Lisäksi ne sopivat ihan kaikille ihotyypeille kuivasta rasvoittuvaan ja myös herkkäihoisille!

Silmälasien matka

22.08.2019 • Kirjoittaja: Kaija-Kristiina Törmä

Jhina,web

Olen vahva kierrätyksen kannattaja ja laitan kaiken kiertoon minkä voin. Edesmenneen äitini lukulasit vein Specsaversiin, jonka optikkoryhmä vie vuosittain käytettyjä laseja Tansaniaan. Liikkeessä kerroin kenen lukulaseista olin luopumassa. Samalla tuli mieleen kysyä, saisinko tietää kenelle äitini silmälasit päätyvät. Mitään ei luvattu, mutta annoin varmuuden vuoksi yhteystietoni. 

Parin kuukauden kuluttua ponnahti Specsaversilta sähköpostiviesti. Lasit oli saanut tansanialainen Jhina Khatib, joka tekee työkseen käsityöitä. Pluslasien avulla Jhinan työ sujuu nyt paremmin eivätkä päänsäryt enää vaivaa häntä. Jhina lähetti minulle lämpimiä terveisiä ja kiitokset - swahilinkielellä Ahsante. Kuvakin tuli. Olin niin superiloinen, että pomppasin melkein ilmaan! Ihan valtavan ihana yllätys, että äidin silmälasit saivat uuden elämän kaukaisessa Afrikassa!

äit,web

Kaukonäköisyyden lisäksi äitiä vaivasi kyynelkanavan tukkeutuminen varsinkin toisessa silmässä. Muistan jo lapsuudesta boorivesipullon, joka oli aina äidin yöpöydällä. Boorivedellä äiti hautoi aika ajoin vuotavia ja rähmiviä silmiään. Muita kyynelkanavan tukkeutumisen oireita ovat silmän seudun kivut, näöntarkkuuden vaihtelu, kirvely ja kaiherrus. 

Boorivesi puhdistaa ja rauhoittaa ärtyneitä silmäluomia sekä liuottaa karstan ja eritteen silmäluomista. Boorivedellä äiti pärjäsi vaivansa kanssa eikä tarvinnut silmälääkärin apua. Niitä olisivat olleet tukkeutuneiden kyynelkanavien varovainen laajennus tai leikkaushoito.

Nykyisin apteekissa on booriveden lisäksi muitakin vaihtoehtoja silmien hoitamiseen. Esimerkiksi Bevitalta löytyy myös lapsille sopivat silmäpyyhkeet. Ne toimivat etenkin silmäluomien reunojen tulehdustiloissa, mutta sopivat myös viilentäviksi tai lämmittäviksi kääreiksi silmien päälle. BevitaEye silmäpyyhkeiden luvataan tuovan raikkaan puhtauden tunteen silmiin. Tein testin – ja tosi on! Pyyhkeet eivät ärsytä silmien ihoa, joten silmiä ei tarvitse huuhdella vedellä käytön jälkeen.

boorivesikäs,raj

Väsyneille silmille on apteekissa tarjolla muun muassa Gahns silmäkylpy, joka virkistää tietokoneen näytön, autolla ajon tai muuten vain väsymyksen rasittamia silmiä. Se myös huuhtelee pölyn ja roskat pois silmistä. Pakkauksessa mukana oleva kuppi täytetään, painetaan silmää vasten, räpäytetään muutaman kerran – ja sillä selvä. Silmäni väsyvät poikkeuksetta, jos istun päivittäin pitkään tietokoneen ruudun edessä. Myös tuijottaminen tiehen tuntuu silmissä pitkillä automatkoilla, joten tämä tuote harkintaan kotiapteekkini tulevissa hankinnoissa.

1 2