Vakailta teiltä yrittäjäksi

  • AA0518_ela_nyt

Tavallisin, ja hyvin suomalainen, tapa hakea arvostusta on etsiä sitä työn kautta. Miltä maistuu vapaus 40 vakituisen työvuoden jälkeen? Toimittaja Pirjo Houni kertoo.

Oh Happy Day kaikuu korviini, kun availen unisia silmiäni. On torstai, ja edessä on viimeinen päivä vakituisessa työssäni. Mies antaa musiikin raikua olohuoneen kaiuttimista täysillä.

Tämä aamu on ollut mielessäni pitkään. Mielikuvissani päivä merkitsee uutta vapautta. Lähes 40 vakituisen työvuoden jälkeen saisin päättää, mitä teen ja milloin. Voisin järjestellä päiväni oman mielen mukaan.

Olen 63-vuotias ja voisin jäädä kokopäiväiseksi eläkeläiseksi. Valitsen toisin. Haluan kokeilla uutta ja erilaista. Ryhdyn yrittäjäksi.

Perustamme miehen kanssa viestintäyrityksen. Patentti- ja rekisterihallituksessa palvelu on erinomaista, ja chatti neuvoo, kun termit ovat välillä hepreaa. Pankin kanssa asioiminen sen sijaan on vaivalloista. Haikailemme aikoja, jolloin konttoriin saattoi soittaa tai astella hoitamaan asiansa kasvotusten.

Olen ollut pitkien työsuhteiden ihminen. Ne ovat olleet kuin vakaita valtateitä, joita ajellessa tietää määränpään. Mutta viestinnän kenttä on laaja, ja sivummallekin vie monia kiinnostavia, pienempiä polkuja.

Kun vedin Espoo Cinén mediakasvatukseen liittyvää paneelikeskustelua, näin elokuva-alan ihmisten innostuksen ja tekemisen palon. Saisinpa siitä pienen palasen itsekin, mietin.

Työelämä on muutoksessa. Olen seurannut muutamia nuorempia kollegoita, jotka ovat jättäneet työpaikkansa ryhtyäkseen rohkeasti yrittäjiksi, hankkiakseen leipänsä pieninä palasina sieltä täältä.

Facebook-ryhmissä naiset keskustelevat työelämän pelisäännöistä, yrittämisestä ja rahasta. He jakavat vinkkejä avoimista työpaikoista ja erilaisista palveluista sekä neuvovat toisiaan ja antavat vastoinkäymisissä tukea: se on uudenlaista solidaarisuutta.

Tuttavan someen kirjoittamat lauseet saavat kaikesta huolimatta mietteliääksi. Miten onnellisia voivatkaan olla ne, jotka saavat jäädä työelämästä läksiäisten ja kauniiden puheiden saattelemina ja hyvillä mielin, hän toteaa.

Moni joutuu siirtymään syrjään toisenlaisissa tunnelmissa. Henkisesti ruhjeilla, YT-neuvottelujen jälkeen ehkä syvilläkin haavoilla. Omassakin tuttavapiirissäni on ihmisiä, joita katkeruus syö vielä monen vuoden jälkeen. Se on surullista.

Jokaisella on tarve tuntea olevansa arvostettu. Tavallisin - ja hyvin suomalainen – tapa hakea arvostusta on etsiä sitä työn kautta. Mutta merkityksellinen voi olla muutenkin. Voi tehdä hyvää läheisilleen, vapaaehtoistyön kautta muulle maailmalle tai sitten ihan vaan itselleen.

Mietin mistä nautin, mikä antaa energiaa.

Hakeudun maalauskurssille ja olen ikuinen ranskan opiskelija. Kirjoittaminen voi tuntua ajoittain työläältä, mutta nautin siitä silti. Ihmisten tapaamisesta saan energiaa.

Teen siis asioita, joista tykkään. Yrittäjänä olen silti aluksi hukassa. Kun selkeitä työaikoja ei ole, vapaan ja työn raja hämärtyy. Innoissani uudesta huomaan päivien venyvän. Opettelen rytmiä yhä. Kun lähden mökille, jätän tietokoneen kaupunkiin. Varmuuden vuoksi.

Vanhempi, monissa kuvioissa ollut kollega huomauttaa, että yrittäjällä on vain kaksi huolta: töitä on joko liian vähän tai liian paljon.

Tasapaino. Sitä kai me elämässä tavoittelemme, enemmän tai vähemmän onnistuen.

Uusimmat



Apoteekki-lehti

Apoteekki-lehden löydät myös Facebookista.


Ristikkovastaukset

Lähetä Apoteekki-lehden ristikkovastaukset tästä.


Sinustako avainasiakas?

Avainapteekit tarjoavat avaimet terveytesi ja hyvinvointisi parhaaksi elämän eri tilanteisiin ammattitaidolla ja aidolla sydämellä. Tutustu etuihin ja liity avainasiakkaaksi!

Liity avainasiakkaaksi

Lue lisää eduista

Lähin Avainapteekkisi

Tilaa uutiskirje