Pysyvää muutosta

  • AA0319_Kuustonen

Pienten muutosten ketju on auttanut muusikko Mikko Kuustosta löytämään oman elämänsä avainasiat.

Katselin TV-arkistosta vuonna 1972 tehtyjä dokumentteja 40-vuotiaista suomalaisista. Näin harmaita katseita ja surullista kumaraa. Nelikymppisen elämä vaikutti olevan ohitse. Sävy oli niin synkkä, että ajankuva muuttui koomiseksi.

Ehkä omat lapsenlapseni aikanaan katselevat minua tallenteilta yhtä hämmästyneinä: ”Kuvittelikohan isoisä oikeasti olevansa kuusikymppisenä ajan hermolla? ”

Isäni oli 45-vuotias, kun synnyin kuusilapsisen perheen iltatähdeksi. Vanhin veljistäni oli syntynyt jo ennen sotia. Äitini oli huutolaislapsi ja sisukas nainen, joka menehtyi syöpään ollessani kuudentoista. Isä eli pitkään, vaikka kantoi sisällään sotamuistona kranaatinsirpaletta kuolemaansa saakka.

Vanhempieni arki oli jälleenrakennuksen ja selviytymisen siivittämää. Isovanhempiani en tavannut koskaan, eikä menneistä sukupolvista ole juuri valokuviakaan.

Vaikka tilikirjojen mukaan lähtökohtani olivat niukat, koen syntyneeni helppoon maailmaan. Jos vertaan tarinaani vanhempieni elämänkaareen, suurimmat erot ovat olleet turvallisuuden tunteessa ja lujassa uskossa uusiin mahdollisuuksiin.

Olen saanut elää keskellä terveystiedon vallankumousta. Elämääni ovat ympäröineet yhä tihentyvät viestit hyvän ravinnon, liikunnan ja levon merkityksestä. Nuorena keikkamuusikkona näin, miten monet itseäni vanhemmat kollegat uupuivat hengiltä tekemällä liikaa töitä tai myrkyttämällä kehonsa. Elin itsekin vuosia kuolemattomuuden kuplassa, mutta kohtasin onnekseni ihmisiä, jotka auttoivat minua tekemään korjausliikkeitä. Ihminen oppii tarkkailemalla ja törmäilemällä: olemme näppäriä nisäkkäitä. Pienten muutosten ketju on ollut elämäni avainasia.

Näyttelijät korostavat mokan olevan mahdollisuus.  Virheistä voi jalostua hyvää. Keskellä arkista räpiköintiä siihen on vaikea uskoa. Oma ajattelemattomuus, saamattomuus tai huolimattomuus jalostuvat sitäkin helpommin häpeäksi.  Väite on silti oikea, sillä kömpelyys on inhimillisyyden ytimessä, ja virheitä kammoava ihminen on sietämätöntä seuraa.

Huumori, varsinkin kollektiivinen huumori, luo ratkaisevan näkökulman. Itselle nauraminen kohottaa katsomaan omaa kurttuotsaista ryntäilyä uudesta perspektiivistä. Naurun avulla tunnemme myötätuntoa itseämme kohtaan. Siinä mielessä huumori on vakava asia – ja aikuisen paras puolustusvoima.

Mukavuudenhaluisena, riippuvuuksiin taipuvaisena ihmisenä huomaan tekeväni omissa elämänvalinnoissani jatkuvasti kompromisseja. Ajattelen usein terapeuttini lausetta: ”Jossain siellä keskellä on viisaus.” Teen kyllä radikaalejakin käännöksiä, mutta suosin helppoja muutoksia. Menen vähän aikaisemmin nukkumaan, käyn kuntosalilla usein mutta teen kevyitä harjoitteita, en juurikaan syö lihaa. Pikkuhiljaa keho ja mieli janoavat isompaa käännettä. Pysyvä muutos syntyy oppimalla ja kokeilemalla. Ja usein hitaasti.

Mediassa elämäntapavirtuoosit lupaavat pikavoittoja. Terveydestä syntyy kelpo viihdettä, sillä se koskee kaikkia. Aina löytyy seikkailijoita, jotka haluavat pudottaa puolet painostaan, terapoida suorissa lähetyksissä ja päätyä sokkona suhteisiin. Ja joillekin ihmeitä tapahtuu.

Uskon armollisuuteen ja evoluutioon. Siihen, että oma historia voi toimia kompassina ja auttaa näkemään itselle sopivan suunnan elämässä. Olen myös oppinut, että tarvitsemme toisiamme paljon enemmän kuin luulemme.

Uusimmat


Rabeprazol Krka_banner

Avainapteekit-lehti

Avainapteekit-lehden löydät myös Facebookista.


Ristikkovastaukset

Lähetä Avainapteekit-lehden ristikkovastaukset tästä.


Sinustako Avainasiakas?

Avainapteekit tarjoavat avaimet terveytesi ja hyvinvointisi parhaaksi elämän eri tilanteisiin ammattitaidolla ja aidolla sydämellä. Tutustu etuihin ja liity Avainasiakkaaksi!

Liity Avainasiakkaaksi

Lue lisää eduista

Lähin Avainapteekkisi

Tilaa uutiskirje