Muistatko lapsuuden hitaat kesät ja oikeat talvet?

  • AA0319_Kuustonen

Muusikko Mikko Kuustonen muistelee lapsuutensa kesiä kylässä, jossa jokainen tiesi paikkansa. 

Tapasin lapsuudenystäviäni. Hämmästelimme toisiamme vuokramökin eteisessä, kuusi keski-ikäistä miestä, emmekä olleet saaneet kenkiä riisutuiksi, kun tarinat jo veivät mennessään. Olimme eläneet elämämme pitkät vuodet kaivoskylällä, ja jokainen meistä toi nyt mukanaan ainutkertaisen näkökulman yhteiseen historiaan. Kuusi aikuista miestä: jokainen näki ympärillään viisi poikaa.

Ikä on kokemusten matematiikkaa. Lapsuusvuodet piirtyvät vapauden ja leikin täyttäminä aivokuoriimme toisin kuin suorittavan työelämän tai ruuhkavuosien arki. Lapsen elämä moninkertaistuu vuodenkierron myötä, kaikki hämmästyttää. Nyt peilistäni katsoo ihminen, jolle joulu ja juhannus vuosi vuodelta lähestyvät toisiaan. Ehkä pitkän elämän nirvana on joulu ainainen.

Mutta ne kesät. Voi pojat, kuinka paljon niistä jäikään hyvää!

Yleisen saunan rannassa oli uimaranta. Mielikuvissani laituri oli kiitoradan kokoinen ja tuoksui tervatulta puulta. Muistan yhä, miltä laudat tuntuivat paljaiden jalkojen alla. Hyppytorni oli rohkeiden valtakunta, jossa parhaimmat uimarit oli helppo tunnistaa speedoihin ommellusta uimamaisterin merkistä.

Isäni paikkasi kaivoksen korjaamolla lastauskoneiden renkaita. Valtavien laitteiden pyörät olivat miehen korkuisia. Käytöstä poistetut sisärenkaat olivat uimarannoilla kova sana. Tiptop-paikat koristivat mustaa kumirengasta, pitkä venttiili raapi ihon haavoille renkaan aukon läpi sukellettaessa. Jokainen poika kantoi näitä pitkiä arpia kuin rituaalimerkkejä.

Jokaisella pojalla oli myös viiden millin kesätukka. Omani viimeisteltiin aina loman alkaessa kotikonstein.

Sanovat, että hajuaisti on voittamaton muistojen palauttaja. Nenäni muistaa varsin hyvin ainakin uimakopin kostean puupaneelin. Nyt reagoisin luultavasti homeongelmaan, mutta tuolloin kyse oli vain yhdestä kesän huumaavasta tuoksusta.

Jos aurinko meni pilveen, (mitä ei mielestäni 1960-luvulla tapahtunut) ryntäsimme pellille. Salainen lämmittelypaikka oli saunarakennuksen pesutuvan eteläseinustalla. Talon sokkelissa oli lasten ulottuvilla lasitiili-ikkunoita, joiden pellit keräsivät lämpöä. Toisinaan kuuma pelti sihisi värisevien uimareiden alla, ja rituaaliarpia tuli lisää.

Ikkunan takana pesutuvassa asui mörkö: jäänmurtajan kokoinen mankeli, jonka jyrisevään kitaan syötettiin lakanoita. Välttelin sitä.
Uimalaiturin alla oli massiivisista parruista koottu ristikko, jonka pylväiden välissä vilisi sukeltavia lapsia kuka minkäkin leikin ajamana. Heille kesä merkitsi vapautta, mutta kaivoksessa jatkui työ. Niinpä tornin pilli soi kuin minareetin rukouskutsu tasaisin väli­ajoin. Aamuseitsemältä töiden alkamisen merkiksi, puoliltapäivin lounastauolle ja neljältä päivän päätteeksi.

Sama kutsu sai haalaripukuiset miehet kiirehtimään koteihinsa ja lapset nousemaan vedestä yhteisille aterioille. Pöydässä oli perunaa ja kastiketta. Annoksen nimi oli ruoka.

Kaivos tarjosi työtä ja toimeentuloa, mutta myös hyvät oltavat: uimarannan viereen rakennettiin urheilu- ja tenniskenttä ja myöhemmin kylän ylpeydeksi kahden radan keilahalli nuorisotaloineen. Toisinaan tienasin taskurahoja keilannostajana, mutta robotiikka tuhosi lupaavan uran.
Ensimmäiset lauluni kirjoitin kaivoksen jätealueella, kesätöissä. Levytin ne vuonna 1979. Siitä on neljäkymmentä tihenevää vuotta.

Lue lisää Mikon kolumneja:

Muutos on pysyvää

Uusimmat



Avainapteekit-lehti

Avainapteekit-lehden löydät myös Facebookista.


Ristikkovastaukset

Lähetä Avainapteekit-lehden ristikkovastaukset tästä.


Sinustako Avainasiakas?

Avainapteekit tarjoavat avaimet terveytesi ja hyvinvointisi parhaaksi elämän eri tilanteisiin ammattitaidolla ja aidolla sydämellä. Tutustu etuihin ja liity Avainasiakkaaksi!

Liity Avainasiakkaaksi

Lue lisää eduista

Lähin Avainapteekkisi

Tilaa uutiskirje