Koirani, personal trainerini

  • eppu_nuotio_1000x530

"Koira sitoo, se on totta. Mutta voi miten hyvä se side onkaan! Ilman koiraa olisin ihmisenä raakile", sanoo Eppu Nuotio.

Lapsuudenperheessäni ei ollut koiraa. Äiti sairasteli ja oli paljon sairaalassa, ja minä olin maitorupilapsi; koirahaaveet oli unohdettava. Mutta helppoa se ei ollut. Onneksi naapurissa asuvilla kummeillani oli komea dalmatialaispoika Cato, ystävän perheessä hauska cockerspanieli Bosse ja luokkakaverilla mäyräkoira, jonka nimen olen jo unohtanut. Ja onneksi mummolan Jakke, pieni ja vikkelä suomenpystykorva eli kahdeksantoistavuotiaaksi ja jaksoi vielä viimeisenä talvenaankin juosta minua vastaan pihamaalle.

Kymmenenvuotias Isla on seitsemäs koirani. Ensimmäisen koirani hankin parikymppisenä. Ja asiat olivat juuri niin kuin oli peloteltu: koira karvasi, kuolasi, silppusi tyynyjä ja paljon muuta, sai vatsataudin, korvatulehduksen, rokotuksia. Se haukkui ja karkasi ja aiheutti hämminkiä. Yhtenä juhannuksena se varasti parille kymmenelle vieraalle tarkoitetun paistin ja minä jouduin myöntämään itselleni, että olin aivan surkea koirankasvattaja ja hankkimani koirarotu oli minulle aivan väärä.

Sittemmin sain lapsia ja opin jotakin kasvatustyöstä. Tai ainakin itsestäni.
Kultainen Isla tuli meille kahdeksankuukautisena ja muutti kanssamme Berliiniin viisi vuotta sitten. Se on sekä personal trainerini että henkinen valmentajani. Se on kouluttanut minua kaikki nämä vuodet, opettanut iloitsemaan aamuista, kävelyttänyt puistoissa, meren rannalla, metsässä, kaduilla ja poluilla. Se käskee istua, kun kuormitan itseäni kaikilla maailman murheilla ja alan säntäillä sinne tänne. Se vie ulos, kun jumitun liian pitkäksi aikaa tietokoneen ääreen, kun en osaa lopettaa työntekoa.

Isla on opettanut minut rakastamaan rutiineja – mikään ei rauhoita kuten toistuvat asiat: sama aamiainen joka aamu eli sitruunamehu ja pellavansiemenet, itse paahdettu mysli, maitokahvi tai tuttu kävelylenkki, arjen aikataulut. Joka päivä koirani näyttää, miten otetaan rennosti tai miten helppo on ilahtua.

Koirasta irtoaa karvaa ja se tuo likaa sisään, sen ruokaan ja eläinlääkärikäynteihin menee rahaa eikä koskaan voi lähteä minnekään ilman, että olisi järjestänyt sen hoidon. Koira sitoo, se on totta. Mutta voi miten hyvä se side onkaan! Ilman koiraa olisin ihmisenä raakile.

Onneksi olen aikuinen! Olkoon tämä kaikille lapsille lohduksi: Aikuisena voi tehdä asioita, joista on haaveillut lapsena. 

Lue lisää Epun kolumneja:

Kuinka hoitaa muistia?

Suunnittelua ja suunnitelmien muutoksia

Hiuspsykologiaa

Uusimmat



Avainapteekit-lehti

Avainapteekit-lehden löydät myös Facebookista.


Ristikkovastaukset

Lähetä Avainapteekit-lehden ristikkovastaukset tästä.


Sinustako Avainasiakas?

Avainapteekit tarjoavat avaimet terveytesi ja hyvinvointisi parhaaksi elämän eri tilanteisiin ammattitaidolla ja aidolla sydämellä. Tutustu etuihin ja liity Avainasiakkaaksi!

Liity Avainasiakkaaksi

Lue lisää eduista

Lähin Avainapteekkisi

Tilaa uutiskirje