Kaikkea muuta kuin muistihirviö

  • eppu_nuotio_1000x530

Tavarani leikkivät nykyisin piilosta kanssani lähes päivittäin, ja minä kuljeskelen ympäriinsä niitä etsimässä, kertoo Eppu Nuotio, joka pohtii muistia ja muistamista.

Ostin tänään ensi vuoden almanakan. Paperisen, monen vuoden jälkeen. Olen pärjännyt mielestäni loistavasti pelkän sähköisen kalenterin avulla.Menin tänään kaksi tuntia etuajassa gynekologille ja siellä odotushuoneessa aloin listata muistikirjaani muita tänä vuonna sattuneita lipsahduksia. Pakko myöntää, että olen unohtanut hameen ompelimoon, puhelinsoiton, joka piti soittaa, olen sotkenut viikot keskenään ja hyppinyt päivien yli. Ja muistin siinä odotushuoneessa unohduksistani luultavasti vain murto-osan. 

En ole koskaan ollut mikään muistihirviö. Olen lapsesta saakka tarvinnut muistini tueksi paperia ja kynää. Olen oppinut kirjoittamalla, muistanut kirjoittamalla, kasvanut kirjoittamalla ja selvinnyt kirjoittamalla.

Muistikirjat ja päiväkirjat ovat säilöneet elämän tähän saakka. Miten koskaan hairahduin kuvittelemaan, että nyt, kuuttakymmentä lähestyessäni, pilvipalvelun yhdistämä tietokone ja puhelin muka toimisivat muistinani? Sanoiko joku minulle niin vai luinko sen jostakin? En muista. Mutta muistan lehtijutun käsin kirjoittamisen vaikutuksista kuin olisin sen eilen lukenut. Jutun mukaan koneella kirjoitettu ei ole sama kuin käsin kirjoitettu, sen tuoreet aivotutkimuksetkin todistavat. Kirjoittaminen on aivojen ja ruumiin yhteinen ponnistus, ja juuri tämä yhteys synnyttää muistijäljen – aivan toisin kuin tietokoneen naputtaminen.

Ostin siis kalenterin. Se on musta, sillä sitä valitessani en muistanut, mitä optikko toissa viikolla sanoi: näkökyvystäni on enää jäljellä 70 prosenttia. Väri ei ollut ehkä muutenkaan hyvä valinta, sillä minulla on pino muistia, täsmälleen kalenterin kokoisia muistikirjoja.

Kotona liimasin kalenterin kannet täyteen iloisia tarroja, koska työni ja menoni järjestyksessä pitävä kalenteri minun on löydettävä aina helposti.

Tavarani leikkivät nykyisin piilosta kanssani lähes päivittäin, ja minä kuljeskelen ympäriinsä niitä etsimässä. Jos muistaisin pitää puhelinta taskussa, askelmittariin tulisi etsintätöistä kivasti askelia.

Ennen tällainen huoneesta toiseen vaeltelu, pinojen nostelu, laatikoiden availu ja taskujen ja laukkujen tutkiminen oli vain mieheni harrastus. Mutta yhteisen harrastuksenhan sanotaan sitovan puolisot tiukemmin toisiinsa.

Nyt minulla on siis kalenteri, ja voin alkaa järjestää ensi vuotta kuntoon. Sitä ennen on selvittävä syksystä.

Uusimmat



Apoteekki-lehti

Apoteekki-lehden löydät myös Facebookista.


Ristikkovastaukset

Lähetä Apoteekki-lehden ristikkovastaukset tästä.


Sinustako avainasiakas?

Avainapteekit tarjoavat avaimet terveytesi ja hyvinvointisi parhaaksi elämän eri tilanteisiin ammattitaidolla ja aidolla sydämellä. Tutustu etuihin ja liity avainasiakkaaksi!

Liity avainasiakkaaksi

Lue lisää eduista

Lähin Avainapteekkisi

Tilaa uutiskirje