Kuinka hoitaa muistia?

  • eppu_nuotio_1000x530

Viisikymmentäkuusivuotiaassa muistissani ei varsinaisesti ole vikaa, mutta yhä useampi käymäni keskustelu muistuttaa kirpputorikäyntiä, Eppu Nuotio kirjoittaa.

Luokkatoverin nimi ei tule mieleen eikä se, oliko hän vielä lukiossakin samalla luokalla. Ja kenen kanssa hän menikään naimisiin? Vai oliko se kuitenkin hänen sisarensa, joka avioitui sen yhden lääkärin kanssa? Entä mikä se oli se ravintola, jossa kävimme syömässä Roomassa? Se, joka oli sillä sivukadulla lähellä sitä yhtä kirkkoa. Siellä oli se tarjoilija, joka ilahtui kuullessaan että olemme Suomesta. Hänkin tunsi yhden suomalaisen. Miehen nimeltä Kimi Räikkönen. Forza Ferrari! Minä söin siinä ravintolassa elämäni parhaan tryffelipastan, mutta mitä mies söi pääruuaksi? En muista. Mutta jälkiruuaksi hän otti tiramisun, kuten tavallisesti. Vai olisiko sittenkin sillä kertaa syönyt suklaakakkua? 

Viisikymmentäkuusivuotiaassa muistissani ei varsinaisesti ole vikaa, mutta yhä useampi käymäni keskustelu muistuttaa kirpputorikäyntiä: pöytiä pengotaan kiihkeästi, jotain etsitään, vaikka kaapit ovatkin täynnä tavaraa, josta pitäisi päästä eroon. Nimiä joudun hakemaan tätä nykyä monesti kissojen ja koirien kanssa, päivämäärien lisäksi haron isolla kammalla jo vuosia ja vuosikymmeniäkin. Milloin 1990-luku ja 2000-luku alkoivat muistuttaa niin hämmästyttävästi toisiaan?

Terveys on luksusta, jota ei voi rahalla ostaa. Nuorena se on useimmille niin itsestään selvää, ettei sitä huomaa arvostaa. Ihminen ei tajua sitä, kuinka rikas on. Mutta vuodet korjaavat tämän virheen. Jonakin päivänä tulee se hetki, jolloin käsittää, että takana päin on luultavasti enemmän vuosia kuin edessä. Ainakin minulle se hetki oli ratkaiseva.

Viisikymmentäkuusivuotiaana olen onnekas ja terve. Silmälasit auttavat näkemään, verenpainelääke pitää verenpaineen kurissa. Kävely, kuntopyörä, pehmeä hathajooga ja tanssiminen liikuttavat ruhoa ja rankaa. Mutta kuinka hoitaa muistia?

Olen erään kirjoitustyön vuoksi lukenut muistisairauksista kaiken mahdollisen ja ruvennut harjoittamaan muistiani. Olen opetellut erilaisia tekniikoita painaa asioita mieleen, työmuistista pitkäkestoiseen muistiin. Minusta on tullut muistisääntöihminen.

Isä kirjasi Allakkaansa vuosikymmenten ajan päivän säätilan ja tärkeimmät tapahtumat. Vuoden lopussa hän saattoi palata omia jälkiään takaisin vuoden alkuun ja palauttaa mieleen, kuka kävi kylässä milloinkin ja millainen sää mahtoi silloin olla. Minä olen ikäni pitänyt päiväkirjaa, mutta olisiko nyt Allakan vuoro?

Uusimmat



Apoteekki-lehti

Apoteekki-lehden löydät myös Facebookista.


Ristikkovastaukset

Lähetä Apoteekki-lehden ristikkovastaukset tästä.


Sinustako avainasiakas?

Avainapteekit tarjoavat avaimet terveytesi ja hyvinvointisi parhaaksi elämän eri tilanteisiin ammattitaidolla ja aidolla sydämellä. Tutustu etuihin ja liity avainasiakkaaksi!

Liity avainasiakkaaksi

Lue lisää eduista

Lähin Avainapteekkisi

Tilaa uutiskirje