Kaikkea ei kirurgin veitsikään korjaa

  • eppu_nuotio_1000x530

Niin monta vuotta ja vuosikymmentä häpesin vartaloani: siinä ei ollut mielestäni yhtään ainoaa kaunista paikkaa, tunnustaa Eppu Nuotio.

Kun kaaduin seitsemän vuotta sitten ja mursin sääriluun pollukan, vasen käteni ehätti ensimmäisenä jäiseen maahan. Hiusmurtuma peukalon kiinnityskohdassa jäi luultavasti huomaamatta vain siksi, että en huomannut valittaa kättä, kun jalkaa särki niin vietävästi. Ja saattaahan olla, että murtuma olisi näkynytkin vasta myöhemmin, muutaman päivän tai viikon päästä.

Vuosien varrella peukalon juureen on kasvanut pallukka ja peukalon käyttö on hieman rajoittunut, sitä myös särkee toisinaan. Omalääkäri passitti käsikirurgille, joka pyysi minua arvioimaan jokapäiväisen haitan astetta. Minä kiemurtelin tuolissa, eihän se loppujen lopuksi niin paljon vaivaa. Ei joka päivä. Kirurgi totesi, ettei hän siinä tapauksessa suosittele leikkausta. Pärjään pokkulapeukalon kanssa ilmeisen hyvin.

Vasemman jalan vaivaisenluu on peruja kainalosauvavuosilta. Se rajoittaa kenkien valintaa yhdessä oikean jalan raudoitusten kanssa. Oikeaa jalkaa ei juurikaan särje, mutta vasenta kylläkin. Kirurgi pyysi arvioimaan päivittäisen vaivan määrän. Kiemurtelin tuolissani, enhän minä nyt kipulääkkeitä syö, eikä jalkaa tosiaankaan kolota joka päivä. Kotimatkalla kävin ostamassa apteekista silikonisen varpaiden levittäjän.

Minua on elämäni aikana leikattu yksitoista kertaa eri puolilla Suomea. Kaikki operaatiot ovat olleet välttämättömiä. Olen maannut sairaalassa Iisalmessa, Kuopiossa, Lahdessa, Riihimäellä, Hämeenlinnassa ja Turussa. Arvet kulkevat ruumiini halki kuin henkilökohtainen metrokartasto, matkaopas elettyihin vuosiin.

Kun nyt, viisikymmentäkuusivuotiaana, seison ilman vaatteita eteisen suuren peilin edessä, näen arpirihmaston lisäksi monta kohtaa, johon kirurgi voisi veitsensä iskeä. Leuan alle on ilmaantunut löysää nahkaa, eikä vatsakaan näytä pyykkilaudalta, pikemminkin nahkarepulta. Rinnat katselevat maata ja allit keinahtelevat käsivarsissa kuin nimikaimansa meren lahdella. Minulla ei ole suunnitelmia alkaa remontoimaan ruhoani.

Niin monta vuotta ja vuosikymmentä häpesin vartaloani: siinä ei ollut mielestäni yhtään ainoaa kaunista paikkaa. Vartaloni oli minusta virheellinen, pelkkä vikakokoelma. Parasta ikääntymisessä on se, että voi oppia rakastamaan itseään. Kirurgin veitsi ei voi korjata huonoa itsetuntoa, sen voi korjata vain aika, ja minä itse.

Uusimmat



Apoteekki-lehti

Apoteekki-lehden löydät myös Facebookista.


Ristikkovastaukset

Lähetä Apoteekki-lehden ristikkovastaukset tästä.


Sinustako avainasiakas?

Avainapteekit tarjoavat avaimet terveytesi ja hyvinvointisi parhaaksi elämän eri tilanteisiin ammattitaidolla ja aidolla sydämellä. Tutustu etuihin ja liity avainasiakkaaksi!

Liity avainasiakkaaksi

Lue lisää eduista

Lähin Avainapteekkisi

Tilaa uutiskirje